torstai 9. tammikuuta 2014

Kirje sille 17-vuotiaalle

Sinulle 17-vuotias minäni.
Tiedän, että elämässäsi tapahtuu nyt kaikenlaista ja aika kuluu kuin siivellä. Odotat 18-vuotissyntymäpäivääsi ehkä vauhdikkaammissa tunnelmissa, kun tulevaisuudessa 30-vuotisjuhliasi. Ehdit kuluttamaan kenkiäsi ja paljaita varpaitasikin monilla tahmeilla tanssilattioila kaupungin yössä vielä usein. Hyvä, että pidät hauskaa. Ajattelin, että sinun olisi kuitenkin hyvä muistaa muutamia asioita täysi-ikäisyyden kynnyksellä. 
Taidat olla hieman hukassa sen suhteen mitä opiskelisit lukion jälkeen. Odota kansainvälisiä suhteita käsittelevää historian kurssia, sen jälkeen ajatuksesi kirkastuvat. Toivoisin, ettet kuitenkaan unohtaisi unelmiasi luovemmasta uravalinnasta niin helposti. Pitäisit mielessä, että sinusta voisi olla myös johonkin ihan muuhunkin. Yritä myös muistaa, että elämä ei ole ohi kolmekymppisenä, vaan voit toteuttaa haaveitasi senkin jälkeen, vaikka ne saattavat välillä jäädä taka-alalle ja unohtua.
Selviydyt lukiosta hienosti, vaikka nyt tuntuu, että ilta- ja viikonlopputyöt väsyttävät ja olet alkanut myöhästelemään sen takia aamutunneilta. Älä turhaan murehdi sitä. Jättäisit mieluummin vaikka muutaman kurssin pois niin jaksaisit paremmin. Onhan psykologia mielenkiintoista, mutta parin vuoden päästä et muista kursseista juuri mitään ja opiskelet aivan erilaista alaa.
Hoida lukio kunnialla, mutta muista, että se on vain lukio. Olet vankasti päättänyt mennä yliopistoon, mutta siellä ylioppilaskirjoitusten numeroilla ei ole enää merkitystä. Työkokemuksesta on kursseja enemmän hyötyä, jos tartut rohkeasti mahdollisuuksiin kokeilla erilaisia töitä. Rantaudut loppujen lopuksi aika nopeasti mielenkiintoiseen työpaikkaan. Ethän siis valita niin paljon niistä epämiellyttävimmistä tehtävistä, ilman kokemusta et löytäisi omaa polkuasi työelämässä.
Älä murehdi enää yhteisen ajan loppumista ensimmäisen rakkautesi kanssa. Teidän välillänne tulee aina olemaan jotain, jonka ei edes tarvitse kadota. Ei eroamisenkaan tarvitse olla helppoa.  Sitä paitsi, parempaa miestä et olisi voinut ensirakkaudeksesi valita. Selviydytte aidan samalle puolelle ja koet aitoa onnea hänen puolestaan, kun tapaat hänen tulevan perheensä ensi kerran. Kohta sitä paitsi tapaat toisen pojan, joka vie ajatuksesi hetkeksi.
Opit huomaamaan, että osa läheisistäsi vain vierailee elämässäsi. Ota niistä vierailuista kaikki irti. Kun pidät tuon positiivisen elämänasenteesi, pystyt nauttimaan hyvistä ja selviytymään vaikeista ajoista.
Tiedän, että tanssimisesta luopuminen tuntuu vieläkin haikealta. Se ahdistaa oudolla tavalla, mutta jonkin ajan päästä huomaat tehneesi oikean ratkaisun ja pystyt jälleen katselemaan muiden pyörähtelyjä kuivin silmin. Tanssiminen tulee olemaan hauska osa elämääsi, vaikka kilpailemaan tuskin enää palaatkaan.
Läheisimmät ystäväsi vaihtuvat vielä moneen kertaan. Vaikka nyt tuntuu, ettet ole löytänyt omaa porukkaasi, se löytyy varmasti vielä. Malta odottaa ja anna uusille ihmisille mahdollisuus. Olen onnellinen siitä, että pidät kiinteästi yhteyttä isosiskoosi. Muista, että läheisintäkään ihmistä et saa pitää ikuisesti.
Varo, ettet kasvata liian paksua panssaria. Olisi parempi päästää useampi ihminen vähän lähemmäksi. Ei sinun tarvitse selviytyä kaikesta naarmuitta.
Ennen kaikkea, hyvää 18-vuotissyntymäpäivää!

Melkein 3-kymppinen minä

P.S. Tule kotiin vähän aikaisemmin inssiajoa edeltävänä iltana. Sinun ei tarvitsisi sitten juoda niin paljon kahvia aamuvarhain, että kätesi tärisevät.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kaksin karkuteillä

Kello 8.00 uuden vuoden aattona. Juuri olen saanut silmäni auki ja pohdin aamukahvin keittämistä peiton alla. Puhelin soi. Mieheni soittaa...
..hetkinen, miten se mulle soittaa tähän aikaan, ja missä se on?

"Tuutko tänne etupihalle. Molemmat kissat on vapaana."
"Siis mitä.."
"Ne oli karannut takaovesta, joo, jotenkin se oli vahingossa auennut, jäljitin ne jo tänne etupihalle. Niin että tuutko avaan etuoven kun nää on täällä."

Just.

Silmät ristissä, yöpuvussa avaamaan etuovea todetakseni, että siellä molemmat karvakorvat seikkailevat etupihalla autotien vieressä ihan tutinoissaan. Jännää, jännää, tosi jännää.. Mieheni seisoo portin kohdalla hieman epäuskoisen näköisenä yrittäen estää tutkimusretken laajenemisen autotielle.

Siispä takaisin sisälle, takki päälle ja kengät jalkaan, ja naapureita viihdyttämään yöpaitoineni.

Ja kiinnihän ei anneta ottaa. Nyt on nii-iin hienoa olla vapaana, ulkona olo on ihan erilaista nähtävästi ilman valjaita. Molemmilla on korvat vähän luimussa, kun yritän mairitella niitä kosketusetäisyydelle. Kiva kiva.

Matka jatkuu talon kulmalle ja sieltä takapihalle. No, onhan mukavampi etsiä niitä takapihan takana olevasta metsästä kuin autotien vierestä, mietin. Sitten Roope osoittaa taas roopemaisuutensa, kissa köpöttelee häntä pystyssä ja silmät suurina luokseni, kun vähän mairittelen. Roope on hölmistyneen näköinen kun nappaan sen syliin. Siis minähän tulin vain kertomaan että täällä on ihan tosi jännää ja oon tosi innoissani. Roope lähtee isännän sylissä sisälle. 

Täplä-show jatkuu pihan perälle. Siellä kissa kiinnostuu kepin palasta, jonka nappasin maasta ja ihmettelin sitä nähtävästi sen verran uskottavalla äänen sävyllä, että Täpläkin tuli haistelemaan. Sain kissan syliini.

Tai no, melkein. Täplää ei niin vaan otetakaan syliin. Täysi räpiköinti päälle. En ehtinyt saamaan tarpeeksi hyvää otetta vaan kissa kynsineen rimpuloi irti. Ja järkyttyi tästä yllättävästä käänteestä ja jännityksestä niin paljon että juoksi takaovelle ja sisälle.

Pääsin sisälle, ja havaitsin että molemmat käteni vuotavat verta sieltä sun täältä Täplän räpiköinnin jäljiltä. Siinä, kun putsailin haavoja ja katselin kylpyhuoneen peilistä turvonnutta huultani, jonka jätin edellisenä päivänä takin vetoketjun väliin, totesin, että onneksi on vuoden viimeinen päivä.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Jos olisin vuosi 2014..

..muistaisin, että jokaisena päivänä voin tehdä jotain muistamisen arvoista, unelmoida ja toteuttaa unelmani, ja muistaa ettei koskaan ole myöhäistä aloittaa päivää alusta. 

Onnea tälle vuodelle!