lauantai 5. heinäkuuta 2014

Lyhyesti kirjasta Tarkoin vartioitu talo

Lukeminen on itselläni vähintäänkin kausiluontoista. En ole koskaan osannut lukea esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, ja töissä luen paljon artikkeleita ja tieteellisiä kirjoja, joten kirjaimet vilahtelevat silmien edessä sen verran usein, ettei suoraan sanottuna iltaisin ole enää jaksanut avata kirjaa. Vaikkakin romaanit ovat aivan erilaisia kuin työtekstit. Mutta matkustaessa kirjoja tulee luettua, ja sitten kun taas innostun lukemisesta löydän itseni nenä kiinni kirjasta ihan arkenakin. Kunnes taas unohdan, että lukeminenhan on ihan kivaa..ailahtelevaa, tiedän ;)

No, mutta yhdellä kesän työmatkoista luin lentokoneessa John Boynen historiallisen romaan Tarkoin vartioitu talo. Teos kuvaa Romanovien viimeisiä vaiheita Venäjällä ennen Neuvostoliiton syntyä. Tarinaa kuljetetaan myös eteenpäin vuosituhannen alusta aina 1980-luvulle asti. Kerronta liikkuu sujuvasti eri aikakausien välillä.

Tarinassa yhdistyvät historian todelliset tapahtumat ja, karukin, todellisuus fiktiiviseen tarinaan nuoren parin elämän alusta sen päättymiseen. Venäjän historia ei ole ollut niin vahvasti oman kiinnostukseni kohteena, kuin esimerkiksi länsi-Euroopan vaiheet, mutta toki koulusta ja opiskeluajoilta muistin pääpiirteittäin Venäjän historian käännekohdat, joista Romanovien aikakauden päätös oli. Teos onnistui herättämään kiinnostuksen uudelleen, tai ehkäpä herättämään sen kokonaisuudessaan. Saatuani teoksen loppuun päädyin etsimään netistä tietoa Romaniveista, jotta voisin erottaa muutaman fiktiivisen kohdan faktasta. Tosin itse haluaisin uskoa mieluummin teoksen tarinaan kuin todellisuuteen.

Kirjan ensimmäinen kappale taustoittaa hyvin tarinan kokonaisuutta. Samalla alku kuitenkin antaa mielestäni hieman väärän kuvan siitä, millaiseksi tarinaksi ja kerronnaksi teos muuttuu edetessään. Suosittelenkin lukemaan avoimin mielin eteenpäin, vaikka alku saattaa tuntua erikoiselta suhteessa takakansitekstiin. Tarina imaisee mukaansa, ja lopulta luin teoksen loppuun yötä myöten. Saatoinpa kuivata myös silmäkulmani loppuun päästyäni.

Tarkoin vartioitu talo

torstai 3. heinäkuuta 2014

Bättre Folk Oulussa (ja kiva arvonta kissaihmisille)

Ensimmäisenä pieni mainos pläjäys: kiva arvonta, käykäähän osallistumassa ;)

arvontakuva

Sitten asiaan :)

Viime viikon lopuksi ajeltiin Ouluun ja sieltä edelleen Hailuotoon Bättre Folk -festareille. Kuten ystäväni sanoi, symppiksimmille festareille. Oli ihan loistava kattaus erilaisia ja tyylisiä artisteja. Suhtauduin pienellä varauksella Samuli Putroon ja Olavi Uusivirtaan, mikä oli täysin turhaa. Putro esiintyi akustisesti yksin ja otti tilanteen ja yleisön täysin haltuun tulkinnallaan ja aitoudellaan. Uusivirralla oli mukanaan vain yksi soittaja ja tunnelma oli loistava. Näissä festareissa oli sitä jotain aitoa :) Jos siis haluat vähän erilaisen kokemuksen, lähde tänne!

Asa, Iisa ja Mirel Wagner olivat myös omia suosikkejani. Hopeajärvi ja Scenes puolestaan eivät iskeneet yhtään.. mutta kaksi päivää viihdyttiin oikein hyvin, ja ensi vuonna toivottavasti uudestaan :)



Varsinainen festarialue oli pieni, samoin kuin esiintymislava. Ja hyvä näin :) Toisella puolella aava meri ja toisella majakka, aika idyllistä. Aidattu alue levittäytyi majakan eteen ja käytössä oli myös pienen hotellin terassi ja wc:t. Alueelle oli roudattu myös pingispöytä, joka oli vapaassa käytössä.


 Persoonallisin juontaja. Finlands Svenskalla ja huumorilla, tilaisuuden luonteeseen sopien. Ei oteta kaikkea niin vakavasti.


Hailuodon rannat ovat todella kauniit. Harmi vain että ilma oli kovin kylmä sinisestä taivaasta huolimatta.



Yövyimme vaunualueella, josta pääsi näppärästi festarialueelle majakalle puupolkua pitkin. Hiekan ja meren ympäröimänä


Hailuotoon matkataan mantereelta lautalla. Matka kesti noin 20 minuuttia ja lautat kulkevat vilkkaimpina aikoina puolen tunnin välein ja muutoin tunnin välein. Lauttarannasta on vielä muutaman kymmenen kilometrin matka tapahtumapaikalle saaren toiseen päähän.








keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Mittanauha paras nauha

Nyt olen itse ollut niin paljon reissun päällä siellä sun täällä, että karvapallojen kanssa touhuaminen on jäänyt kovin vähälle. Mutta kun vetää oikeasta narusta, niin molemmat unohtavat nopeasti että olen poissa ollutkaan :) Täplän ja Roopen tapauksessa oikea naru on mittanauha. Siitä saa parhaat riehunnat ja leikit ikinä. Roopsukka on vaan niin kovin rohmu leikeissään, ja kova ryöstämään leluja Täplältä, että samalla sängyllä nauhan perässä ei kauaa malteta leikkiä. Täplä luovuttaa ja siirtyy katselemaan tilannetta toisaalta.

Kesäloma alkaa ensi viikolla, ensin vielä yhdelle työmatkalle ja siitä suoraan lomareissuun. Roope ja Täplä jäävät isännän kanssa pitämään taloa pystyssä ja kieputtamaan isäntää entistä tiukemmin pikkutassujensa ympärille ;)