Roope-poitsun kanssa tehtiin lääkärireissu heti vuoden alussa, ja varmistettiin ettei pikku-Roopeja ole tulossa, vaikka ne kuinka suloisia olisivatkin ;) Täplän leikkaus onkin sitten isompi juttu, joten siirrän sen myöhempään kevääseen, että tyttönen ehtii vielä vähän kasvaa.
Jännitävintä koko kokemuksessa taisi olla Roopelle matkaan lähtö ilman Täplää ja Täplälle kotiinjäänti ilman Roopea. Sen verran silmät renkaina Roopen ja minun lähtöä katseltiin eteisessä, että melkein kuuli miten Täplän päässä raksutti, että tässä on nyt jotain outoa..
Eläinlääkärillä käymme eläinlääkäriasema Oivassa Pirkkalassa. Ihana paikka, todella asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua, sekä lämmin tunnelma. Roope uskaltautui reippaasti kopasta lääkärin pöydälle ja kipusi syliin turvaan kun nukutuspiikki on pistetty. Ihan hellytti moinen luottamuksen osoitus ;)
Kotona oli pakko laittaa herra kopassaan fleecepeittoon käärittynä, heräilemään vessan patterin viereen ja ovi kiinni. Täplä, varsinainen villikko, läpsi nimittäin nukutuksessa silmät auki nukkuvaa veljeään innokkaasti naamaan kantokopan ruudukon välistä.. Samalla selvisi, että Täplä ei varmaan ikinä tottuisi olemaan ilman kissakaveria. Roopen nukkuessa neiti riehui ympäri asuntoa kuin viimeistä päivää ja komensi emäntää leikkimään minkä kerkesi.
Kun Roope heräili ja lähti kokeilemaan tassujen kantavuutta pikku hiljaa, Täplä hyökkäsi tokkuraisen veljensä kimppuun kaksi kertaa. Pahainen pikkuvintiö ;)
Nopsasti nukutuksesta kuitenkin selvittiin, ilman huonoa oloa tai muuta sekavuutta. Illalla sitten jo juostiin ympyrää huomaamatta lainkaan, että arassa paikassa on haava. Eipä tuntunut vauhtia haittaavan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti