Henkilökunta avautuu

Olen asettanut itseni täysin mahdottoman tehtävän eteen: vähentää kissankarvoja sohvilla alias vaihtaa kissojen nukkumapaikat jonnekin muualle. Sohvilla nukkuminen on ottanut kunnolla tulta alleen vasta tänä keväänä. Aikaisemmin sohvalla kyllä nukuttiin silloin tällöin, mutta suosikkipaikkojen top 3 sohva ei onneksi yltänyt. Paitsi nyt sohvat ovat valloittaneet top-listan kärkipaikan jokseenkin pysyvästi.

Tämä emäntä alkaa saamaan hermoromahduksen asian kanssa. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, löysin kissan karvojen imurointiin huonekaluista ja muista tekstiileista oivan laitteen Dirt Devilin jonka nimeen vannon edelleen. Lisäksi hankimme robotti-imurin, joten meillähän pitäisi olla tilanne aivan loistavasti. Verrattuna elämään edellisen kissani kanssa, tämähän on suorastaan karvaton koti ;)

Mutta Roope ja Täplä vaan ovat nyt päättäneet tiputtaa mahdollisimman paljon karvojaan samaan aikaan ja kieriä ympäri sohvia tämän karvan lähtönsä aikaan. Vaikka Dirt Devil tekee karvoista selvää, en millään haluaisi imuroida huonekaluja niin usein kuin pitäisi. Ja tarrarullastakin loppuu paperi jatkuvasti.

Roope ja Täplä eivät tiedäkään kuinka lähellä on muutto ulos. No ei. Huh. Helpotti ;) Ja kotona odottaa tällainen suloinen tyyppi tassut pystyssä sohvalla. Minkäs näille voi <3




Roopen tyylinäyte sohvan haltuunotosta



Painostuskeinona kori

Uskokaa pois! Me mahdutaan tähän koriin vieläkin :) Emäntähän laittoi tähän viereen toisen korin, koska meillä oli jotenkin vähän vaikeaa löytää yhteisymmärrystä siitä kumpi saa vallata korista suurimman tilan. Se toimikin tosi pitkään, ja nukuttiin kivasti omissa koreissamme. Sitten me päätettiin, että korit ei enää kiinnosta meitä yhtään.

Siinähän kävi sitten niin, että emäntä otti sen toisen korin kokonaan pois. Se sanoi, että me ei saataisi vallata koreinemme ihan koko askarteluhuoneen pöytää, jos ei kerran käytetä niitä. No, pitihän koria alkaa sitten heti käyttämään mahdollisimman paljon. Moisia etuuden menetyksiä ei voi nimittäin sallia. Nyt me sitten yritetään painostaa emäntää nostamaan se toinenkin kori takaisin pöydälle tunkeutumalla tähän samaan koppaan. Kyllä se lopulta antaa periksi. On se aina aikaisemminkin antanut.

Unisin terveisin

Täplä & Roope

Royal Canin Sterilized

Meillä on päädytty syömään lähes pelkästään kuivamuonaa. Penturuoan jälkeen siirryttiin siis Roayl Caninin Sterilized nappuloihin, joita tilaan kaksi jättisäkkiä samassa paketissa Zooplussalta. Aluksi molemmat olivat vähän sitä mieltä, että tää ruoka on ihan tylsä juttu eikä yhtään niin hyvää kuin pentumuona. Mutta nykyään näistä nappuloista intoillaan ihan yhtälailla :) Käsittämätöntä, että kissa jaksaa kehrätä samalle ruoalle joka päivä...

Nappuloiden lisäksi annan raakaa jauhelihaa, kalaa ja katkarapuja silloin tällöin. Onpa tuolla kaapissa ihan Latziakin, mutta kun on tottunut noihin tuoreisiin herkkuihin nappuloiden ohella niin tuntuu että Roope on ihan loukkaantunut jos kuppiin ilmaantuukin Latzia eikä lihaa tai kalaa. Roope on kyllä muutoinkin enemmän nappuloiden kannattaja. Täplä sen sijaan syö veljen jämät ruoasta kuin ruoasta ;)

Meillä on muuten nappuloita aina kupissa. Siltikin aamuisin ja iltaisin kissat pyytävät että käyn laittamassa kuppiin vähän lisää kuivamuonaa. Sitten vasta syödään. Tapojensa orjia ovat ;)

Neato robotti-imuri - kotieläimen omistajan "must have"

Valmistautukaa ylitykseen ja ylenpalttiseen kehumiseen.

Kotieläimen omistajan perusongelma: karvoja jokapaikassa. Kissanomistajan perusongelma: kissanhiekkan epämääräinen leviäminen lattialle. Ratkaisu: imuri. Kotona pitää imuroida kaksi kertaa viikossa, jotta karva- ja hiekkatilanne pysyyy jotenkin hallinnassa (todellisuus: kerran viikossa). Lisäksi pidän itsepäisesti valkoisia sohvia, jotka pitää imuroida kerran viikossa (todellisuus: kerran kahdessa viikossa).

Tämän realiteetin tunnustettuamme, päätimme hankkia robotti-imurin. Hieman skeptisesti olen niihin suhtautunut, kuvitellut, että laite on ihan liian kallis ja toimiiko se nyt muka. Yhdysvaltojen lomareissulta ostimme kuitenkin Neato-merkkisen robotti-imurimen. Hinta oli Best Buy -elektroniikkakaupassa noin 380 euroa. Tarkkaa dollarihintaa en muista. Imurin laturi sopii myös Suomen sähköverkkoon ilman muuntimia, kunhan vain laittaa töpseliin adapterin, jotta saa pistokkeen kiinni Suomessa. 

Neato pakattiin käsimatkatavaroihin, sopi mainiosti pieneen vedettävään laukkuun, ja kuljetettiin kotiin. Turvatarkastuksissa odotin tosin mielenkiinnolla, koska minua pyydetään avaamaan laukkuni, mutta en päässyt kenellekään selittämään, että tämähän on imuri. Harmi, melkein olisin toivonut sitä ;)

Neato on suunniteltu erityisesti kotieläinkoteihin ja toisaalta perheisiin, joissa kärsitään allergioista. Tehot ja karvojen imukyky pitäisi siis olla kohdillaan. Ja niin muuten on :D Laite käy tarkasti läpi matot ja kulmat. Käy välillä lataamassa itsensä. Ja jatkaa taas siivoamista. Uskomatonta. Paras laite ikinä.

Neatossa on pölyä ja roskia varten säiliö, joka on helposti tyhjennettävissä roskikseen. Pieniä säätöjä kotona tosin joutuu tekemään. Räsymattojen omistajien kannattaa varautua siihen että hapsut jumittavat koneen alla pyörivän rullan. Ohuita verhoja ei kannata jättää roikkumaan maahan asti, jumiutus koittaa myös silloin. Neato menee mielellään myös kaappien alle, mikä on sinänsä hyvä, paitsi jos kaapit ovat juuri sillä korkeudella, että kone pääsee vaivoin alla mutta jää jumiin kaapin alle. Mikäli matka näistä syistä estyy, kone sammuttaa itsensä ja jää odottamaan apua. Kunhan nämä asiat kotona viilaa kuntoon, Neato toimii kerrassaan mainiosti. Laitan koneen aamulla päälle, ja tulen iltapäivällä kotiin, lattiat ja matot on imuroitu. Neato on laturissaan lepäämässä.

Ja siinä samalla tulee kissoille päiväksi viihdykettä. Täplä ja Roope eivät ole laitetta pelänneet. Pikemminkin se tuntuu olevan hauskaa seurattavaa.

Kyllä, olen rakastunut. Robottipölynimuriin.

Kissojen valjaista

Lopultakin sain aikaiseksi hankkia kissoille uudet valjaat, joiden kanssa ei tarvitse koko ajan vahtia pääseekö jompikumpi vapaaksi. Kiitos teille hyvistä vinkeistä! Hankin lopulta Rukan valjaat Mustista ja Mirristä. Ne löytyvät muuten koirien puolelta, kissojen hyllystä löytyy vain heikompi tekoisia valjaita ;)

Valjaita oli saatavilla eri kokoja. Roopelle ostin S-koon mustat valjaat. Siniset olisivat olleet hienot, mutta tähän hätään niitä ei ollut saatavilla oikeassa koossa. S-koko maksoi n. 20 €. Roope antoi hienosti laittaa valjaat päälle. Materiaali on pehmeää ja vähän joustavaa. Ajattelin, että näissä on mukava roikkua puusta, jos sinne sattuu itsensä kieputtamaan narussa ja sitten tassu lipeämään oksalta... Selkään tulee tukeva klipsi,  jonka uskon kestävän kovankin räpiköinnin.

Roopen kanssa meni siis hienosti. Mutta Täplä sitten. Asenne oli heti valittu, vaikka valjaita ei oltu vielä edes käyty haistamassa. "En suostu. En ala. En halua. Et voi pakottaa." Kun lopulta pöydän alta siirryttiin valjaiden viereen ja pääsin kokeilemaan niitä, selvisi että valitsemani koko XS oli ihan liian pieni. Kuvittelin, että Täplä on niin paljon Roopea pienempi ja kun vielä on kyse koiramitoituksesta, että koko riittää oikein hyvin. Yritin optimistisesti tunkea neidin pään läpi kaulareiästä. Ei mahtunut. Ja siitähän seurasi syvä loukkaantuminen.

Kävin vaihtamassa valjaat S-kokoon ja kohti uutta yritystä. Se onnistuikin hyvin ja hetkellisen alkukankeuden jälkeen Täplä huomasi, että nämä valjaat eivät vieneetkään kävelykykyä vaan liikkuminen on mahdollista muutoinkin kuin selällään pyörimällä.

Toistaiseksi liputan kyllä näiden valjaiden puolesta. Vaikuttavat todella hyviltä :) 

Zooplussan tilaus saapui: onnenpäivät!

Kissojen kuivaruoan olen tilannut Zooplussalta jättipakkauksissa, ja tokihan samaan tilaukseen tulee sitten klikkailtua kaikkea muutakin kivaa :)

Mikäänhän ei ole mukavampaa kuin avata pahvilaatikkoa, jossa tuoksuu ruoka ja sisältää lisäksi rapisevia leluja. Ja onhan pahvilaatikko jo itsessään mahtava lelu! Ruoan lisäksi paketissa tuli laservalolelu, pari leikkikeppiä ja tunneli. Tunnelin jätin maahan raapimispuun juurelle tutustuttavaksi, katsotaan sitten koska sen läpi uskaltaudutaan kulkemaan.

Mutta, nuo oi niin ihanat sulkakepit. Lelu, jota Roope ei pysty vastustamaan. Lelu, joka rikotaan ennätysvauhtia (minkä vuoksi emäntä tilasi niitä kaksi..taas). Lelu, jota säilytetään salaperäisessä lipaston laatikossa. Roope kävi varastamassa lelun pakkauksineen päivineen pahvilaatikosta, ja tappoi sulkaparkoja makuuhuoneen lattialla seuraavan tunnin. Täplä katseli vierestä, ja pääsi kokeilemaan lelua vasta kun Roope lähti pitämään ruokataukoa :D

Laservalo osoittautui myös hauskaksi, ja henkilökunnan kannalta helpoksi leluksi, illan pimetessä. Tosin Täplä hoksasi heti että valo tulee emännän kädestä ja tuli tarkastelemaan laitetta lähempää. Huijaus meni paremmin läpi Roopelle joka honkkeloi valon perässä lattialla. Ja me tytöt katselimme hassun näköistä jahtaustouhua sohvalta...

Harja! Ihan uusi kokemus.

Ensin innostus, vauhdikasta nuuhkimista. Iloista pyörimistä. Sitten epäileviä katseita. Epäuskoisia ilmeitä. Aikooko se oikeasti koskea tuolla meidän turkkiin?

Totuttelu aloitettiin pikku hiljaa. Suoranaista vastustusta ei kohdattu, vain hieman halveksuntaa ;) Harjoitukset jatkuvat.

Roope kantokassissa

Olen joskus ostanut edelliselle kissalleni kantokassin, jonka piti olla muka todella kätevä. Tuo kissa pyöri ja hyöri kassissa niin paljon että tunki itsensä ulos hännälle tarkoitetusta reiäistä. Kissalle laitetaan valjaat, kissa kassiin, valjaat kiinni kassin yläosassa olevaan koukkuun ja vetoketju kiinni. Joten jos kissa onnistuu riehumaan itsensä ulos niin pakomatka ei onnistu kassissa kiinni olevien valjaiden vuoksi.

Kassi jäi tuolloin todella vähälle käytölle koska silloisen kissaprinsessan mielestä se oli maailmankaikkeuden ahdistavin keksintö. Mutta, onneksi Roope ei ole lainkaan sitä mieltä, herra asettautui kassiin oikein mallikkaasti ja kassi olella matkustin kyläilemään. Saisiko näitä kahden kissan mallia? :) Tuo muovinen kuljetuskoppa kun on niin hankala ja painava kannettava.

Kissaneiti sukkapuvussa

Parin viikon hiljaiselon jälkeen palaamme jälleen blogimaisemiin :) Kiireinen aika töissä, reissaaminen ja pihatöiden potkaiseminen käyntiin ovat syöneet ajan päivitysten tekemiseltä, joten onneksi kesä ja loma on jo melkein täällä.

Pari viikkoa sitten Täplä tosiaan leikattiin. Roope vietti viikonlopun mummulassa, jotta neiti sai toipua rauhassa. Leikkaus meni hyvin ja kissa heräili nukutuksesta aika nopeasti ja hyvin voivana. Kauluria Täplä ei suostunut pitämään millään, joten tein trikoopalasta kisulle sukkapuvun haavaa suojaamaan. Tietenkin punainen rusetti niskaan :D Sukkapukua pidettiin viisi päivää, hyvin se pysyi päällä eikä Roopekaan sitä yrittänyt repiä siskon päältä pois.

Täplä muuttui täydelliseksi vauvaksi kun puku laitettiin päälle.Tassut kattoon ja kainaloon. Makasin kissa kainalossa ja viltti päällä sohvalla useampaan otteeseen. Vierihoito oli nähtävästi tarpeen niin onnellisena se otettiin vastaan. Olen täysin yllättynyt siitä, kuinka helppo Täplää oli hoitaa. Puvun sai ottaa pois ja laittaa takaisin ilman että kynnet ja hampaat olisi otettu käyttöön.

Mutta, toipilas ei ole enää toipilas, vaan vauhti ja painiminen on ennallaan. Nyt kun vaan karvat kasvaisivat takaisin vatsaan :)

Omat korit?

Täplä valtasi jatkuvasti kissoille varatun korin askarteluhuoneen pöydällä, ja Roope päätyi nukkumaan tuolille ja lattialle. Prinsessa, kun halusi omaa tilaa. Luulin, että ongelma ratkesi, kun sain äidiltäni toisen melkein samanlaisen korin. Uhrasin siis koko askartelupöydällä olevan tilan heidän kuninkaallisten karvojensa alttarille.

Lopputulos? Kts. alin kuva. 

Nimikoitu kissankuppi

Ostin Sinooperista kokeeksi posliinitussin. Tussille oli heti käyttöä, kun Täplän ja Roopen kissakaveri Tassu muutti pääsiäisenä uuteen omaan kotiin, joten tuparilahjaksi Tassulle vietiin oma kuppi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan posliinitussit toimivat näin: puhdista posliinin pinta, kirjoita/piirrä haluamasi kuva, anna kuivua 4 tuntia, laita kylmään uuniin, laita uuni lämpiämään 160 asteeseen, anna "paistua" 1,5 tuntia, ota uuni pois päältä ja anna jäähtyä. Tämän jälkeen tekstin pitäisi kestää konepesukin. Aika näppärää, tätä pitää kokeilla toistekin :)

Kissankarvat irti matoista ja sohvista

Jos voi rakastua siivousvälineeseen, niin tunnustan rakkauteni tähän laitteeseen.

Dirt Devil laitetaan imurin putken päähän ja imuroidaan ihan normaalisti. Laite imaisee kissankarvat kangassohvista, tuolinpäällysteistä ja matoista - taikuutta! Toimii passelisti ainakin meidän materiaaleille. Laite maksoi noin 15 € Zooplus-verkkokaupassa.

En ole suostunut luopumaan tekstiileistä tai valkoisista sohvista kotieläinten vuoksi, joten vuosien varrella olen kuluttanut magneettiharjoja ja tarranauhoja varmaan muutamia satoja metrejä.. Aikaisemmasta kissastani lähti todella paljon karvoja, karva oli jonkinlainen sekoitus angoraa ja lyhytkarvaisuutta, mikä takasi jatkuvan karvashow'n 16 vuoden ajan. Olisinpa tiennyt tämän laitteen olemassa olosta silloin :D

Mutta piti siis jakaa tämä tieto teidänkin kanssa, jos on niin, että jollain muullakin kuin minulla on kestänyt kauan tietää tämän olemassa olosta ;) 

Pönttökoulutus etenee...kai...

Jos ohjeisiin on uskominen, niin kissan opettaminen käymään pöntöllä etenee vaihevaiheelta. Ensin vaihdettiin kissanhiekka ensin puupohjaiseen merkkiin, joka menee parhaalla mahdollisella tavalla pöntöstä alas. Hiekan menemistä pönttöön on nimittäin mahdotonta kokonaan estää. Sitten poistettiin hiekkalaatikko kokonaan.

Ensin pöntön hiekka-alustassa ei ollut reikää lainkaan. Tässä vaiheessa Roope ja Täplä vielä olivat hyvin messissä ja kävivät asioillaan pöntön hiekalla. Hiekka-alustan reikää sitten leikataan sitä suuremmaksi mitä paremmin kisut tottuvat käymään pöntöllä ja oppivat, että vesi korvaa lopulta hiekan.

Tuota, tuota. Meillä ei olla ihan täydellisesti vielä sisäistetty tätä osuutta :D Pienikin reikä alustassa aiheutti ihmettelyä ja maukunaa, että pitääkö tuossa oikeasti käydä. Välillä homma toimii todella mallikkaasti, ja välillä ei.. mikä puolestaan on tarkoittanut että matot on kerätty pois vessan lähettyviltä. Vahingoilta ei nimittäin ole säästytty. Suurin haaste ovat työpäivät ja yöt, jolloin karvapallot ehtivät pohtimaan keskenään, että miten tässä pitikään toimia eikä kukaan ole ohjaamassa oikeaan paikkaan. Näissä kriittisissä pisteissä on pari vahinkoa tapahtunut. Täplä on mieltänyt pöntön hiekkalaatikoksi Roopea paremmin, kuten kuvista näkyy..

Henkilökunnan hermoja koetellaan lisäksi lattialla pyörivän hiekan ja sekavan kylppärin kanssa todenteolla. Muutenkin kun meidän vessa on ihan liian pieni. Ja nyt kun sillä on vielä yhteensä neljä käyttäjää niin jonoa kertyy ovelle usein. Oikeasti, siinä sitä siten ollaan sekä ihmiset että kissat odottamassa vierekkäin vuoroa :D Toisaalta on aika voittajafiilis, että on päästy jo tähän asti. Herkkuja ja kehuja satelee heti kun vessasta kuuluu rapinaa. 



Onko tämä uusi nukkumapaikka?



 




Ootteko te huomannu että tuolla pohjalla on vettä! Sinne pitää saada tassut..tai nenä.
Tungen siis molemmat vettä kohti, toimii!

 

Tavoitteenani on heitellä mahdollisimman paljon hiekkaa lattialle.
Onnistun siinä yleensä hirveen hyvin.

Että näin.



Emännän viihdyttämistä

Hetken jo kuvittelin, että onnistuisin välttämään ystäviä ja työkavereita vaivanneen flunssaviruksen, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan viikkokausia. Mutta ei. Viime viikko meni puolipäivää töissä, puolipäivää kotona -tyylillä. Ja tähän päälle piti sitten hankkia oikein kunnon postiontelotulehdus kaikilla mausteilla, joten olen ollut kotona karvapallojen kanssa pari päivää.

Kaikenlaista tyypit ehtivät tekemään yhden päivän aikana, nyt kun olen voinut tarkkailla touhuja sohvalta vaivihkaa. Korvat luimuun ja matto liukuun! Sitten kuuluu kolinaa ja tassujen ropinaa parketilla. Hahaa, hyökkään pahaa aavistamattoman veljen kaulaan! Luiden kolinaa ja kitinää liian rajuista painiliikkeistä. Hmm, emäntä ei ehkä huomaa jos käyn vähän kokeilemassa tapettia tassullani.. Vihaista huutoa sohvalta ja sohvan alla uhmakkaasti heiluva häntä. Mikä tämä on, onko tämä roska, mikä se on, voiko sen syödä, mikä se on, pitäisikö se tappaa, voisin varastaa sen, mikä se on, en varmasti anna sitä siskolle, jaa, se onkin ihan tylsä. Ja niin lattialle tippunut hiuspinni jätettiin paikoilleen.

Edelliseltä Musti ja Mirri reissulta löytyi ovessa roikkuvan kalan lisäksi muutamia muitakin leluja, joista suosikiksi osoittautui höyhenkeppi, jolla leikittiin kauan sohvalla. Sopiva leikki näin saikkupäivälle. Nämä kepit hajoitetaan aivan varmasti, jos ne jättää riehujien armoille, joten tämä keppi pysyy laatikossa ja otetaan vain yhteisiin leikkihetkiin. Noita palloja ei ole muuten tuon kuvan ottamisen jälkeen näkynyt. Ehkäpä ne on kuljetettu pianon alle tai johonkin muualle varmaan piiloon..

Kissan opettaminen vessanpöntölle?

Mitä tapahtuu kun mainitsee insinöörimiehelleen, että hän voisi useammin siivota kissan hiekkalaatikon?
No, insinööri päättää opettaa kissat käymään pöntöllä. Sitten selvittämään netistä miten tämä onnistuu.

Lopputuloksena posti toi muovirinkulan pöntölle laitettavaksi. Rinkulan on tarkoitus opettaa kisut vaihevaiheelta käymään pöntöllä hiekkalaatikon sijaan. En ole ihan varma kuinka innostunut olen tästä asiasta. Mutta yksi asia on varma: nyt on hiekkaa ihan joka paikassa kun tyypit riehuvat sannassa... Katsotaan kuinka käy. Ensimmäisellä kerralla molempien piti kököttää rinkulan päällä yhdessä. Olin ihan varma, että jompikumpi tipahtaa pönttöön tuossa touhussa :D

Millä tänään leikitään?

Täplällä ja Roopella on liikaa leluja. Hemmoteltuja katteja siis. Tämä kertoo vain siitä että emäntä hurahtaa aina leluihin eläinkaupoissa. Pahin on ehdottomasti Zooplus, josta tarpeellisten tuotteiden oheen tulee aina tilattua leluja.

Lelukori on kissojen omassa nurkkauksessa olohuoneessa kiipeilypuun alla. Sieltä käydään touhulla kaivamassa kaikenlaisia kiliseviä ja kolisevia leluja, joita voi sitten vauhdilla levittää ympäri asuntoa. Tasaisin väliajoin konttaan huonekalujen aluset läpi ja ongin hiiret ja pallot takaisin koriin. Tosin Roope ja Täplä aloittavat niiden levittämisen samantien uudelleen ja tekevät siivoamisesta leikkiä.

Rikkinäisiä leluja

Tätä jahdataan ja hypitään ympäri olohuonetta höyrypäisenä. Korissa on kaikenlaisia ihan oikeitakin leluja, hienoja leluja, eri värisiä leluja, ja eri hajuisia leluja. Mutta minkäs sille mahtaa että tämä on paras: pelkkä langan päässä oleva koukku. Joskus muinoin ennen tuhoaja-Roopea koukun päässä roikkui sulkia. Sulat ovat olleet ja menneet, mutta koukun viehätys vain jatkuu :)

Erityisesti Roope omii tätä koukkulelua, Täplä seuraa kiinnostuneena vierestä ja saa koskea leluun, mikäli Roope vain antaa. Diktaattoriaineista meidän kollissa ;)

Ikiliikkujalelu

Tämä ikiliikkujalelu on meillä jatkuvan suosion kohteena. Erittäin hyvä ostos ja viihdyke. Pallo menee radalla edestakaisin, eikä pallo pääse hukkumaankaan sohvan alle kuten muut lelut.

Kesken riehunnan nähtävästi lelun saa käännettyä myös ympäri.. miten!?

Annetaan tassua ja heitetään läpyjä

Koulutus on jatkunut meillä tiiviisti. Välillä vähän haasteellisemmin, mutta yleensä molemmat malttavat hienosti keskittyä harjoitteluun.  Takuuvarman motivaation takaavat kuitenkin katkaravut :)

Toistaiseksi osataan koskea nenällä harjoituskeppiin, antaa vasenta tassua ja antaa ns.läpy oikealla tassulla. Seuraavaksi pitäisi varmaan opetella istumaan käyntiä, mutta koen tuon haasteelliseksi, koska molemmat istuvat nyt jo jokatapauksessa harjoittelun aikana. En oikein tiedä miten onnistun palkitsemaan asiasta niin että kissat hoksaavat palkkion tulleen juuri istumisesta. Hmm. Vinkkejä?

Meillä aina toinen kisu laitetaan toiseen huoneeseen siksi aikaa, kun toisen kanssa harjoitellaan. Mutta, mutta, koulutusta odottava tapaus tekee kyllä kaikkensa ettei tarvitsisi odottaa. Riehutaan, mourutaan, nau'utaan ja ja mau'utaan sellaisella älämölöllä että korvat hajoaa :D

Hauskaa on, että molemmat tietävät jo koska harjoitellaan. Kun otan naksuttimen käteen, Roope ja Täplä juoksevat rinnakkain makuuhuoneeseen. Joka on siis meidän "treenimesta".

Kikkailua naksutin ja herkut toisessa kädessä ja kamera toisessa = tärähtäneet kuvat.

Kun Täplää ei koulutus innosta, kokeillaan kaikki mahdolliset tavat saada herkkuja. Kehrätään, pusketaan ja läpsitään. Jos se ei toimi, heittäydytään selälleen..