Lyhyesti kirjasta Vieras

Luin Pulkkisen teoksen Raja parisen vuotta sitten, ja pidin kerronnasta ja sen moninaisuudesta erittäin paljon. Jostain syystä teos Totta jäi kuitenkin lukematta. Itse asiassa se odottaa tuossa yöpöydällä vuoroaan.

Hyppäsin siis Pulkkisen toisen teoksen yli suoraan kolmanteen. Vieraan luettuani totesin sen ehkä olleen virhe. Se, mistä pidin Rajassa, oli osittain kadonnut Vieraassa. Tarina itseään etsivästä naispapista sivujuonteineen oli kaunis. Itse en kuitenkaan uponnut tarinaan niin vahvasti kuin olisi pitänyt, jotta olisi tavoittanut sen ahdistuksen tunteen, jota teoksessa kuitenkin selkeästi. Ahdistusta aiheutti itselle pikemminkin kirjan välillä omaan makuuni liian taiteelliseksi heittäytyvä tyylittely tekstin muodoilla ja toistolla.

Kevyttä lukemista Vieraalta ei kannata odottaa, tosin kevyt ei ole muutoinkaan Pulkkisen tyyliä. Jos kuitenkin kaipaat syvemmissä vesissä uimista ja haluat herätellä tarinan moniulotteisuuksia, tämä kirja on sinulle. Eikä Pulkkisen kerronta toki petä nytkään - tarina jää mieleen ja pakottaa ajattelemaan sekä yhteiskuntaa että omaa elämää.

Lyhyesti kirjasta Tarkoin vartioitu talo

Lukeminen on itselläni vähintäänkin kausiluontoista. En ole koskaan osannut lukea esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, ja töissä luen paljon artikkeleita ja tieteellisiä kirjoja, joten kirjaimet vilahtelevat silmien edessä sen verran usein, ettei suoraan sanottuna iltaisin ole enää jaksanut avata kirjaa. Vaikkakin romaanit ovat aivan erilaisia kuin työtekstit. Mutta matkustaessa kirjoja tulee luettua, ja sitten kun taas innostun lukemisesta löydän itseni nenä kiinni kirjasta ihan arkenakin. Kunnes taas unohdan, että lukeminenhan on ihan kivaa..ailahtelevaa, tiedän ;)

No, mutta yhdellä kesän työmatkoista luin lentokoneessa John Boynen historiallisen romaan Tarkoin vartioitu talo. Teos kuvaa Romanovien viimeisiä vaiheita Venäjällä ennen Neuvostoliiton syntyä. Tarinaa kuljetetaan myös eteenpäin vuosituhannen alusta aina 1980-luvulle asti. Kerronta liikkuu sujuvasti eri aikakausien välillä.

Tarinassa yhdistyvät historian todelliset tapahtumat ja, karukin, todellisuus fiktiiviseen tarinaan nuoren parin elämän alusta sen päättymiseen. Venäjän historia ei ole ollut niin vahvasti oman kiinnostukseni kohteena, kuin esimerkiksi länsi-Euroopan vaiheet, mutta toki koulusta ja opiskeluajoilta muistin pääpiirteittäin Venäjän historian käännekohdat, joista Romanovien aikakauden päätös oli. Teos onnistui herättämään kiinnostuksen uudelleen, tai ehkäpä herättämään sen kokonaisuudessaan. Saatuani teoksen loppuun päädyin etsimään netistä tietoa Romaniveista, jotta voisin erottaa muutaman fiktiivisen kohdan faktasta. Tosin itse haluaisin uskoa mieluummin teoksen tarinaan kuin todellisuuteen.

Kirjan ensimmäinen kappale taustoittaa hyvin tarinan kokonaisuutta. Samalla alku kuitenkin antaa mielestäni hieman väärän kuvan siitä, millaiseksi tarinaksi ja kerronnaksi teos muuttuu edetessään. Suosittelenkin lukemaan avoimin mielin eteenpäin, vaikka alku saattaa tuntua erikoiselta suhteessa takakansitekstiin. Tarina imaisee mukaansa, ja lopulta luin teoksen loppuun yötä myöten. Saatoinpa kuivata myös silmäkulmani loppuun päästyäni.

Amatöörin arvio kirjasta Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Työreissun lukemiseksi nappasin Tampereen Pirkkalan lentokentän rajallisesta pokkarivalikoimasta Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Elokuvahan pyöri teattereissa ihan vähän aikaa sitten ja sai käsittääkseni hyvät arvostelut. Leffaa en ole nähnyt mutta sen saamien arvioiden pohjalta valitsin tämän kirjan. Ja se oli hyvä valinta. 

Paljastamatta liikaa juonesta, haluan alleviivata että teos on paljon moniulotteisempi kuin tarina vanhuksen pakomatkastaa ja siinä sattuvista käänteistä, mikä sekin on viihdyttävä tarina. 

Samaan aikaan kuljetetaan nimittäin tarinaa vanhuksen elämästä aina syntymästä asti tuohon 100-vuotisjuhlapäivään asti. Mikäli 1900-luvun maailman historia on yhtään tuttua niin pokkarista löytää täysin uuden vivahteen maailman politiikan käännekohtiin. Näin kansainvälisestä politiikasta valmistuneena jaksoin siis innostua tähän liittyvästä huumorista vähän liikaakin ;) 

Kirjan huumori on kuivaa ja mustasävytteistä - elämän ironialla höystettynä. Näppärä dialogi ja yllättävät sutjautuksen pitävät otteessaan. Enkä muuten malttanut lopulta laskea kirjaa kädestäni ennen loppua. 

Oivaa kesälukemista :)