Singerin vanha ompelukone

Ostin vanhan Singerin ompelukoneen. Olin itseasiassa suunnitellut rautajalkaista kevyempää ompelukonepöytää ihan pöydäksi, ilman tuota konetta. Mutta sitten sukulaisen naapurilta löytyi tällainen aarre autotallista kaiken muun tavaran seasta. Ompelukone on kaiken lisäksi vielä täysin kunnossa. Kone kääntyy piiloon pöydän alle. Paraatipaikka löytyi olohuoneesta.

Samana päivänä satuin eräästä oudosta syystä käymään rautatavaraa lajittelevassa yrityksessä. Sieltä bongastin alhaalla olevan rautaisen ompelukonepöydän. Ei ihan niin hyvässä kunnossa enää..harmi.

Puuaidan rakentaminen

Kevään myötä on taas alkanut pihaelämä kiinnostaa, vaikka kieltämättä viime kesän iso piharemontti söikin motivaation hetkiseksi koko hommalta. Varovasti olen käynyt kurkkimassa ovatko liuskekivet pysyneet paikoillaan, onko terassi vääntynyt vai mikä on tilanne.

Viime kesän yhtenä isoista projekteista oli puuaidan rakentaminen. Vanha etupiha oli suorastaan järkyttävä. Vaikea uskoa että se oli entistenkään omistajien mieleen, luulen että heitä ei vain kiinnostanut pihan hoitaminen lainkaan.

Etupiha laskee tienvartta loivasti alaspäin, joten aidasta piti etupihan osalta tehdä laskeva. Aitatolpat laitettiin vanhan aidan tolppiin, jotka oli tehty valamalla maahan betoniperustus. Betoniin oli upotettu rautaputkea, joka sitten muodosti aidan tolpan. Katkaisimme nämä putket läheltä maan tasoa, tungimme putkeen betonia ja upotimme putkeen kulmatuen. Näihin kulmatukiin kiinnitettiin sitten ruuveilla uuden aidan puutolpat. Sinänsä vanhat perustukset helpottivat hommaa, ettei tarvinnut kaivaa uusia kuoppia betonille. Toisaalta vanhat aidan tolpat eivät olleet tasaisilla väleillä. Tämä vaikeutti aitaelementtien tekoa, koska aitalaudat piti mitoittaa jokaiseen väliin erikseen, jotta se näyttää lopputuloksena mahdollisimman tasaiselta.

Ostimme aitalaudan ja tolpat metritavarana. Maalasin laudat ensin sopivalla pohjamaalilla, ja leikkasin sen jälkeen määrämittaan. Lautojen molemmat päät tulivat jiiriin, jotta vesi ei seiso laudan päällä ja toisaalta valuu nopeammin maahan. Jiiriin leikatut puolet jätettiin taloa kohti, näin ollen edestä päin katsoessa aita näyttää tasaiselta. Myös aitatolpat leikattiin ylhäältä jiiriin.

Aitalaudat kiinnittettiin takana oleviin tukipuihin naulapyssyllä. Nämä elementit rakennettiin erikseen. Ensin tolppa kiinni kulmatukeen. Elementti kiinni tolppaan ja samalla seuraava tolppa kiinni. Elementit kiinnitettiin tolppiin viistottain kiinnitetyillä ruuveilla. Kulmaraudat olisivat olleet toinen vaihtoehto, mutta huomattavasti kalliimpi sellainen. Aitaa nimittäin jouduttiin tekemään aika pitkät pätkät.

Valmis aita maalattiin pari kertaa. Aidan tolppien puut olivat sen verran tuoretta, että niiden annetaan kuivaa vielä jonkin aikaa ja maalataan valkoiseksi vasta kesällä.

Pitkä projekti tuon aidan tekeminen, mutta ilman muuta kannatti. Hauskaa oli etupihalla työskentely, kun ohi päivittäin kulkeneet ihmiset kommentoivat ja seurasivat projektin etenemistä. Huvittavin hetki oli kuin vanhempi pariskunta käveli ohitse ja rouva tuumasi miehelleen että "mitähän sinä sanoisit jos minä tekisin tuollaista työtä?". Ilmankos rouva katseli minua uteliaana kun olin sonnustautunut suojalaseihin, hengityssuojaimeen, korvasuojaimiin, remonttihanskoihin, maalisiin työvaatteisiin ja käytin jiirisahaa. Mahdoin olla aika mielenkiintoinen näky ;)



Näppärä kuivasteline ;)



Hetkeä ennenkuin kukat kaatuivat

Kukat tekevät kevään <3

Tosin toinen asetelma menetettiin pian kuvan oton jälkeen.. Nähtävästi pöydällä oli käyty kissapainia karvamäärästä ja pöytäliinan sijainnista päätellen - totesi kotisalapoliisi. Lopputuloksena leikkokukat oli levitelty pöydän ympäristöön. Joskus kukat saavat olla rauhassa, eivät aina.

Aurinkoista viikonloppua!

Puupöydän öljyäminen

Ostin joskus vuosi sitten Kodin Ykkösestä olohuoneeseen isomman pöydän, jossa pidin erityisesti tummasta puupinnasta. Kuinka ollakaan, pöytä oli käytössä vain muutaman viikon, minkä jälkeen pinta alkoi kulua. Tuntui ihan uskomattomalta: vaikkei pöytä nyt kovin kallis ollutkaan, olin odottanut sen olevan laadukkaampi. Tasaisesti pinta sitten kului todella ikävän näköiseksi. Niinpä pöydällä piti aina pitää pöytäliinaa, mihin kyllästyn helposti ja mikä ei todellakaan ole se näppärin ratkaisu näiden karvapallojen kanssa.

Lopulta sain sitten aikaiseksi tarttua toimeen ja kunnostaa pöydän. Ostin Bauhaus värillistä puuöljyä. Hioin pöydän pinnan hienojakoisella hiomapaperilla ja sen jälkeen puhdistin kostealla rätillä. Pinnasta lähti melkein kaikki värin pois. En vielähään voi uskoa kuinka huonosti pinta oli valmistajalla käsitelty.

Tämän jälkeen levitin kaksi kerrosta öljyä pöydälle tavallisella pensselillä. Öljy levittyi todella helposti tasaisesti. Itse asiassa koko operaatio oli paljon nopeampi ja lopputulos tasaisempi kuin olin kuvitellut.



Ylimpänä lähtötilanne ennen hiontaa.

 Tässä lopputulos. Kannatti! :) Ja Roopekin säilyi ilman öljyisiä tassuja, vaikka vahtimista se vaati..

Kahvila omassa keittiössä

Myöhäisenä syntymäpäivälahjana sain viikonloppuna Pauligin Capsulo -kahvinkeittimen. Ohlalaaa.. Tällaiselle pienimuotoisesti kahviaddiktiosta kärsivälle yksilölle tämä laite on kuin pieni pala taivasta. Laite on näppärä käyttää. Lisäät vettä säiliöön, lisäät kahvikapselin laitteeseen, painat nappia. Tadaa, kahvi on valmis.

Täytyy sanoa, että kahvi maistuu huomattavasti tuoreemmalta kuin vaikkapa meidän normaalilla Mocca Masterilla keitettynä. Ja kuitenkin Mocca Masterilla keitetty kahvi tuntui vanhan kahvinkeittimen jälkeen suorastaan luksukselta. Capsulon jäljiltä taloon leviää kahvilan tuoksu ja kahvihan maistuu kuin suoraan ihka oikeasta kahvilasta olisin sen tilannut.



Cafe au lait



Ostin aluksi kapselit Parisien -kahviin, moccachinoon ja espressoon. Kun lisää lisää Parisien kapselin jälkeen mukiin Crema Latte -kapselin, syntyy cafe au lait (ihana!), kaksi Crema Latte kapselia niin saa caffe latten. Kun espressoon lisää Crema Latten, syntyy cappuccino.

Jep, olen innoissani. Mulla on oma kahvila ihan itseäni varten :)

Eikä tämä ole edes aprillia päivästä huolimatta ;)



Cappucino



Tapetit + kissat = seinäremontti

Remontoin Täplän repimän tapettiseinämän tammikuussa. Olohuoneessa seinä osui silmään koko ajan todella epäsiistinä. Ja karvakorvat jatkoivat vaan tapetin repimistä yhä enemmän, joten eipä siinä muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

Päädyin poistamaan tapetin vain osittain. Televisiotason taakse tapetti jätettiin, ainakaan toistaiseksi tuo on saanut olla kynsiltä rauhassa.

Vettä siis kehiin, seinä märäksi ja tapetti repimään. Roope osallistui hommaan varastamalla seinästä irrotetut ruuvit toistuvasti pöydältä omiin leikkeihinsä. Täplä vastaavasti keskittyi sanomalehtien vahtimiseen. Suurta ihmetystä herätti kiipeilyseinämästä poistetut hyllyt. Pitihän tolppaan juosta ja kiivetä. Siinä sitten ihmettelivät katon rajassa että miten täältä pääsee pois kun tasot olivatkin kadonneet ;)

Maalasin seinän. No more tapetti, luovutan :D

Tämän jälkeen lisäsin hyllyjen väliin vielä valokuvakehykset. Ja tadaa, valmis. Hommassa ei loppujen lopuksi edes kestänyt kauaa, kunhan vain sain aikaiseksi aloittaa...

Kun kukat melkein kuolivat

Meillä leikkokukkien ainoa tuhoaja ei ole kissat; kukat nuukahtavat nähtävästi minun pöydilläni ihan luonnostaan. Ruusujen varret taipuvat, tulppaanit tiputtavat terälehtensä. Toki Täplä parhaansa mukaan edesauttaa rappeutumista käyttämällä kukkia nyrkkeilysäkkinä..

Varressa taipuneet ja jo hieman ehtoopuolella olevat leikkokukat napsasen yleensä varresta poikki ja teen niistä asetelmia matalampiin astioihin; lasit, kermanekat, purkit jne. sopivat tähän hyvin.

Niin, paitsi meillä nämäkään eivät kauhean kauaa kestä. Alimmassa oleva asetelma oli teurastettu ympäri olohuoneen lattiaa eräänä päivänä. Ja vettähän on kamalan kiva ronkkia purkeista upottamalla tassu kukkien sekaan ja sitten lipittämällä tassu kuivaksi, Täplän mukaan. Koska se nyt vaan on parempaa kuin omassa kupissa oleva vesi.

Pellavatehdasta ja puutuoleja

Pidän kirpputorien ns. huonekaluosastoista. Niistä voi tehdä mainioita ja yllättäviä löytöjä. Kuten tämän pellavatehtaan vanhan puulaatikon. Laatikko on todella hyvässä kunnossa, johtuu varmaan noista reunoissa olevista tuista. Yritin kovasti keksiä kirpparilla, mihin käyttötarkoitukseen voisin laatikon laittaa. Laatikko on aika iso ja korkea, joten loppujen lopuksi sijoitin sen makuuhuoneeseen päiväpeiton ja tyynyjen säilytyspaikaksi. Muutoin peitot ja tyynyt heitetään vain lattialle. Kissat tietenkin piiloutuvat niiden alle, ja pimeällä onkin sitten hankalampi liikkua huoneessa kun koskaan ei tiedä missä kohtaa lattialla makaa kissapeto piilossa. 

Toinen löytö samalta reissulta oli puutuoli x 2. Nätit tuolit ovat täyspuuta, ja hinta oli vain kympin luokkaa kappale. 

Pienet muutokset sisustukseen piristävät kummasti ;) 

Pitsiä kehyksiin

Kikerrystä syysillassa ;)

Vanhojen pienten valokuvien laittaminen kehyksiin on jotenkin itselleni haasteellista. Pienet kehykset eivät näytä hyllyillä oikein miltään ja isoihin kehyksiin pienet kuvat katoavat. Olen yrittänyt ratkaista ongelman laittamalla kuvien taakse vanhoista kirjoista revittyjä sivuja ja esimerkiksi pitsiliinoja.

Nyt uutta valokuvakehystä kootessani huomasin, että eihän pitsiliinan välttämättä tarvitse edes mahtua kehykseen. Jätin liinan roikkumaan yläreunastaan kehyksen takaa ja käänsin ylijääneen osan etupuolelle. Rypysin liinan vielä satiininauhalla. Sopii hyvin tuon eteisen hyllyn vanhanajan tunnelmaan :)

Neaton perässä

Roope on kova vahtimaan robotti-imuria. Ihan varmuuden vuoksi pitää käydä kurkistamassa mitä ihmettä se laite tekee. Imuria ei pelätä, vaan seurataan kiinnostuneena. Tosin jos imuria lähtee tulemaan kohti, niin sitten pitää tassuja siirtää. Odotan koska Roope keksii että imurin kyytiinkiin voisi hypätä. Pitäisiköhän alkaa opettamaan moista temppua?

Neato robotti-imuri - kotieläimen omistajan "must have"

Valmistautukaa ylitykseen ja ylenpalttiseen kehumiseen.

Kotieläimen omistajan perusongelma: karvoja jokapaikassa. Kissanomistajan perusongelma: kissanhiekkan epämääräinen leviäminen lattialle. Ratkaisu: imuri. Kotona pitää imuroida kaksi kertaa viikossa, jotta karva- ja hiekkatilanne pysyyy jotenkin hallinnassa (todellisuus: kerran viikossa). Lisäksi pidän itsepäisesti valkoisia sohvia, jotka pitää imuroida kerran viikossa (todellisuus: kerran kahdessa viikossa).

Tämän realiteetin tunnustettuamme, päätimme hankkia robotti-imurin. Hieman skeptisesti olen niihin suhtautunut, kuvitellut, että laite on ihan liian kallis ja toimiiko se nyt muka. Yhdysvaltojen lomareissulta ostimme kuitenkin Neato-merkkisen robotti-imurimen. Hinta oli Best Buy -elektroniikkakaupassa noin 380 euroa. Tarkkaa dollarihintaa en muista. Imurin laturi sopii myös Suomen sähköverkkoon ilman muuntimia, kunhan vain laittaa töpseliin adapterin, jotta saa pistokkeen kiinni Suomessa. 

Neato pakattiin käsimatkatavaroihin, sopi mainiosti pieneen vedettävään laukkuun, ja kuljetettiin kotiin. Turvatarkastuksissa odotin tosin mielenkiinnolla, koska minua pyydetään avaamaan laukkuni, mutta en päässyt kenellekään selittämään, että tämähän on imuri. Harmi, melkein olisin toivonut sitä ;)

Neato on suunniteltu erityisesti kotieläinkoteihin ja toisaalta perheisiin, joissa kärsitään allergioista. Tehot ja karvojen imukyky pitäisi siis olla kohdillaan. Ja niin muuten on :D Laite käy tarkasti läpi matot ja kulmat. Käy välillä lataamassa itsensä. Ja jatkaa taas siivoamista. Uskomatonta. Paras laite ikinä.

Neatossa on pölyä ja roskia varten säiliö, joka on helposti tyhjennettävissä roskikseen. Pieniä säätöjä kotona tosin joutuu tekemään. Räsymattojen omistajien kannattaa varautua siihen että hapsut jumittavat koneen alla pyörivän rullan. Ohuita verhoja ei kannata jättää roikkumaan maahan asti, jumiutus koittaa myös silloin. Neato menee mielellään myös kaappien alle, mikä on sinänsä hyvä, paitsi jos kaapit ovat juuri sillä korkeudella, että kone pääsee vaivoin alla mutta jää jumiin kaapin alle. Mikäli matka näistä syistä estyy, kone sammuttaa itsensä ja jää odottamaan apua. Kunhan nämä asiat kotona viilaa kuntoon, Neato toimii kerrassaan mainiosti. Laitan koneen aamulla päälle, ja tulen iltapäivällä kotiin, lattiat ja matot on imuroitu. Neato on laturissaan lepäämässä.

Ja siinä samalla tulee kissoille päiväksi viihdykettä. Täplä ja Roope eivät ole laitetta pelänneet. Pikemminkin se tuntuu olevan hauskaa seurattavaa.

Kyllä, olen rakastunut. Robottipölynimuriin.

Pihakeinun öljyäminen

Kesän projekteja muistellessa :)

Toissa kesänä saimme häälahjaksi pihakeinun. Vuoden verran keinu sai olla pihassa käsittelemättömänä. Puiden käsittelyaineen piti kuulemani mukaan kuivahtaa. Tämä kesänä sitten pääsin käsittelemään keinun. Keinulle tehtiin pihan reunaan oma paikka, joka päällystettiin liuskekivillä osana isompaa piharemonttia.

Öljysin keinun Tikkurilan värjätyllä öljyllä. Väriksi valikoitui harmaa. Kuten kuvasta näkee keinusta tuli enemmänkin tumman ruskea. Tosin sävyssä on harmaa vivahde :) Ongelmana oli,että öljypurkin sekoittaminen osoittautui haasteelliseksi. Purkissa kyllä varoitetaan, että sekoita öljypurkki huolella. Minä sitten ravistelin, pyörittelin ja heiluttelin. Sitten avasin purkin ja sekoitin puukepillä. Kuvittelin, että tämä riittäisi. Ei riittänyt. Kun olin hyvässä vauhdissa toisen istuimen kohdalla, yhtäkkiä pensselissä olikin vaalean harmaa väriklöntti, jonka tietenkin onnistuin sutaisemaan keinuun. Upsista. Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Onneksi kyseessä on öljy, joten sain imettyä rätillä osan väristä takaisin, ja sävy ero tasoittui öljyn kuivuttua.

Tämän jälkeen avasin uuden purkin samaa öljyä, enkä ravistanut sitä kuin vähän. Väri pysyi siis keinussa onneksi muilta osin samana. Jos olisin tällä kertaa sekoittanut vaalean harmaan värin muun öljyn sekaan, väri ero olisi ollut varmaan vähintäänkin erikoisen näköinen ;)

Keinu oli nopea käsitellä, ja öljy levittyi todella helposti, eikä valunutkaan pahasti. Öljyä oli myös mielestäni paljon helpompi levittää kuin maalia. Pienistä haasteista huolimatta olen tyytyväinen lopputulokseen. Keinu sopii ympäristöönsä nyt paljon paremmin, eikä vaalea puu pistä silmään pihaa katsellessa.

Murphyn laeista

Mitä olemme tänä kesänä oppineet:

- maaliruiskulla maalatessa kannattaa pitää lakkia.
- kannattaa varmistaa onko kasvoissa maalia ennen kuin vastaa puhelimeen.
- kissaa ei kannata silittää maalisella kädellä.
- sävytettyä öljyä pitää sekoittaa koko ajan maalatessa, ettei värisävy muutu äkillisesti näkyvimmällä kohdalla.
- multakasaan on mukavampi syöksyä nenälleen kuin kivien sekaan.
- jos istuu nokkosten päälle, ohuet ulkohousut eivät suojaa poltteelta.
- jos pesee painepesurilla seinästä sammalta, silloinkin kannattaa pitää lakkia.
- jos ruuvaa terassin kehikkopuita sokkeliin, kannattaa varmistaa että on ottanut mittanauhan pois puun ja seinän välistä ennen ruuvien kiristämistä.
- jos tekee maaporalla reikiä maahan, kuoppaan tippuneita tavaroita on hankala onkia sieltä ylös.
- magneetti  tosin toimii hyvin ruuvien onkimisessa.
- sähkölaitteet hajoavat juuri silloin kuin niitä eniten tarvitsee.
- kahden narussa kulkevan kissan narujen selvittelyyn menee enemmän aikaa kuin päivässä kuin pihatöihin yhteensä.
- kissa osaa kiertää kaikki esteet, joilla yrittää suojata linnunpönttöä puussa.
- jos sementti kuivaa kiinni liuskekiveen, juuriharjalla ja hammasharjalla hinkkaamalla sen voi saada irti. Jos on nopea.
- naapurit ja koiranulkoiluttajat tietävät piharemontin etenemisen jokaisen vaiheen paremmin kuin sinä itse.
- sinun työtäsi seuraa useampi ihminen kuin voisit ikinä kuvitellakaan.
- jos toiseen paikkaan siirrettävä multakasa näyttää pieneltä, voit varautua vähintään päivän kärräämiseen.
- pyydä aina joku toinen tarkistamaan tekemäsi mittaukset ennen kuin sahaat laudan poikki.
- älä yritä väsyneenä ymmärtää mihin kulmaan puu pitää sahata.
- jos jokin näyttää vinolta, se on sitä. Aina.

PiP Studio -hurahdus

Eihän kesä ole vielä loppumassa, eihän? Kun piharemppakaan ei ole vielä valmis, ja kun haluaisin vielä nauttia auringosta. Ulkona sataa vettä, yölläkin heräsi kaatosateen rummutukseen. Siitähän kissat innostuivat, nyt kun kerran porukka on hereillä niin leikitään ja painitaan sängyssä.

Mansikkainen tunnelma ehkä auttaa pitämään kesäfiilistä yllä pidempään :) Pohjalle maailman nopeinta vaniljavanukasta (sekoitetaan pussin sisältö maitoon, ja tadaa!) ja päälle mansikoita.

Olen hurahtanut PiP Studio -astioihin. Tosin toistaiseksi meillä on vain neljä kuppia, jotka ostin Stockmannin Hulluilta päiviltä heräteostoksena, ja nyt haaveilen sarjan kasvattamisesta. Meillä kun olisi lahjakortti Sokokselle, joka on ottanut valikoimiinsa myös Pipiä. Väreistä ja kuvioista tulee jotenkin mieleen nukkekoti ja puutarhajuhlat, vähän ehkä ylisöpöyttä ilmassa. Ainoa huono puoli näissä on, että astiat eivät kestä konepesua. Mutta eiköhän sitä ole sen verran valmis uhrautumaan kun ne vaan ovat niin nättejä..? ;)

Aurinkoista juhannusta!

Pihashow alkakoon!

Vihdoinkin meillä on päästy pihatöiden pariin, ja kerralla ihan kunnolla. Kaivinkone myllää maata ja rakentaa rinnettä. Kaivurin työskentelyä on muuten koukuttavaa seurata, se näyttää niin ketterältä ja helpolta, vaikkei varmaan todellisuudessa sitä ole. Olisipa kiva päästä kokeilemaan :D

Jokapuolella tuntuu tapahtuvan ja nopeasti. Yhtäkkiä nurmikko alias voikukkamaa on kadonnut ja tilalle on tullut multaa odottamaan uusia nurmikon siemeniä. Jännittävää :) Ennen ja jälkeen kuvia on luvassa kunhan projekti etenee. Voitte uskoa että kissat protestoivat kun eivät pääse ulos ja juoksevat ikkunasta toiseen tarkkailemassa pihan tapahtumia. Viihdykettä riittää siis kaikille.

Näppärä porkkanakakku porkkanoilla :)

Porkkanakakkua olen tehnyt muistaakseni vain kerran aikaisemmin, joten tähän herkkuun itselläni ei ole mitään hyväksi havaittua ohjetta. Siispä Google-laulamaan. Löysin Arla Ingmanin sivuilta reseptin, jota päätin kokeilla. Ohje osoittautui helpoksi ja simppeliksi. Kuuluu siis luokkaan "Tässä ei voi epäonnistua", joka on aina hyvä luokka ;)

Tein kakun uunipellille ja leikkasin pieniksi paloiksi. Porkkakakun koristeeksi valmistuu aika nopsasti pienet porkkanat marsipaanista. Tosin noista minun porkkanoistani tuli aika punaisia kun en malttanut laittaa tarpeeksi keltaista elintarvikeväriä sekoitukseen, mutta eiköhän nuo kuitenkin porkkanoiksi tunnista. Vihreästä marsipaanista pyörittelin pieniä palloa, jotka painoin litteiksi ja hieman painelin vielä hammastikulla, jotta näyttäisivät enemmän lehdiltä.

Kissankarvat irti matoista ja sohvista

Jos voi rakastua siivousvälineeseen, niin tunnustan rakkauteni tähän laitteeseen.

Dirt Devil laitetaan imurin putken päähän ja imuroidaan ihan normaalisti. Laite imaisee kissankarvat kangassohvista, tuolinpäällysteistä ja matoista - taikuutta! Toimii passelisti ainakin meidän materiaaleille. Laite maksoi noin 15 € Zooplus-verkkokaupassa.

En ole suostunut luopumaan tekstiileistä tai valkoisista sohvista kotieläinten vuoksi, joten vuosien varrella olen kuluttanut magneettiharjoja ja tarranauhoja varmaan muutamia satoja metrejä.. Aikaisemmasta kissastani lähti todella paljon karvoja, karva oli jonkinlainen sekoitus angoraa ja lyhytkarvaisuutta, mikä takasi jatkuvan karvashow'n 16 vuoden ajan. Olisinpa tiennyt tämän laitteen olemassa olosta silloin :D

Mutta piti siis jakaa tämä tieto teidänkin kanssa, jos on niin, että jollain muullakin kuin minulla on kestänyt kauan tietää tämän olemassa olosta ;) 

Kissat ja leikkokukat

Kukapa ei haluaisi saada kukkia? Oli kyse sitten synttäreistä, ystävänpäivästä tai muuten vain vierailusta ja muistamisesta. Ihme kyllä, meillä on kukat saaneet olla aika rauhassa pöydillä. En myöskään ole kukkien mahdollisesta myrkyllisyydestä joutunut hirveästi stressaamaan, koska ne eivät tunnu niin kovin innostavankaan pureskeluun. Toki ne käydään aina tarkistamassa ja toteamassa ovatko ne huomioimisen arvoisia. Mutta oikeastaan vain asetelmat joista roikkuu selkeästi jotain heinämäistä olen joutunut nostamaan piiloon. Yhtään vaasia ei ole vielä kaatunut. Knok, knok, koputetaan puuta ;)

Viherkasveista olen sen sijaan joutunut melkein luopumaan mulla kaivelun ja muun touhun vuoksi. Jukkapalmu meillä vielä on. Roope on siihen muutaman kerran kiivennyt, nähtävästi palmu on kiipeilypuu nro 2. Ja orkidea, joka tosin ei kuki tällä hetkellä. Viimeksi kukat oli rei'itetty Täplän kynsien toimesta ;) Jotenkin orkideat tuntuvat vetävän puoleensa ruusuja ja tulppaaneja enemmän. Emäntäänsä tullut :D

Ulkoilua terassilla

Meidän takapihan terassissa ei ole juurikaan kehumista, eikä kuvia halua ihmeemmin väläytellä. Vanhan terassin kivet kannettiin pois viime syksynä ja tilalle jäi hiekkaa. Hiekan päälle levittelin vanhoja räsymattoja, jotta hiekka ei leviäsi kenkien mukana sisälle. Vanhan terassin laseista ja puista rakennettiin väliaikainen katosratkaisu, joka on urhoollisesti kestänyt lumen painon. Odotan todellakin, että tulee kevät ja toivottavasti juhannukseen mennessä terassi on uudistunut ;)

Mutta siihen asti Roope ja Täplä saavat nauttia tästä ns.terassista. Tilkin terassin seinien kolot kanahäkkiverkolla ja kokosin ritilän paloista esteen oviaukkoon. Tadaa. Kissaturvallinen ulkoilutila. Kissat viihtyvät ulkona kovasti. Tila on ollut mielestäni hyvä paikka totuttaa pennut ulkoilmaan ennenkuin lumi sulaa. Pelkäänpä että siihen on totuttu liiankin hyvin. Kun ovi aukeaa niin jalkojen välistä rynnätään ulos. Kunpa vain tätä show'ta ei alettaisi tekemään etuovellakin.. Ja sitten jonotetaan oven takana takaisin sisälle. Ja taas ulos. Ja nyt ei ole vielä edes kevättä rinnassa.