perjantai 29. elokuuta 2014

Lahjaidea: hernepussit

Tein jälleen pikkumuksulle lahjaksi oikein kunnon nostalgialeluja - hernepusseja ;) Muistan itse päiväkerhoajoista alle kouluikäisenä eri väriset hernepussit, jotka kuuluivat olennaisena osana kaikenlaisiin leikkeihin.

Nämä ovat todella nopeita väkertää ja lisäksi tuntuvat olevan mieleisiä leluja. Tämä yksivuotias, nimikirjaimiltaan P.M., ainakin kovasti heilutteli pussukoita -  toinen toisessa kädessä ja toinen toisessa.

Leikkasin tausta- ja etupalan saman kokoisiksi ja lisäksi taustalle tulevasta kankaasta eteen tulevan aplikoinnin, joka oli siis tässä tapauksessa päivänsankarin nimikirjaimet. Kirjainten taustalle silitin tukikankaan ja ompelin ne tiheällä sikssakilla kiinni etuosaan. Tämän jälkeen taka- ja etuosa neulotaan oikeat puolet vastakkain kiinni toisiinsa - muista jättää johonkin reunaan pieni rako, josta saat ujutettua sisälle kuivatut herneet. Saumat varmistin neulomalla palaset yhteen sekä suoralla ompeleella että sikssakilla, jotta herneet eivät aiheuta ikäviä yllätyksiä kesken leikkien. Laitoin herneitä sen verran että pussukat tuntuivat mukavilta ravistella ja neuloin reiän huolellisesti kiinni. Valmis :)


torstai 28. elokuuta 2014

Kissamaisesti pitkällään

Paikkansa kullakin <3 Mutta yksi asia on yhteinen; tavoitteena on venyttää itsensä mahdollisimman pitkäksi.
Sängystä Roope löytyy yöllä poikittain jaloista, ja Täplä pitkittäin vierestä. Henkilökunnalle jää hyvin vähän tilaa ;)


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lyhyesti kirjasta Vieras

Luin Pulkkisen teoksen Raja parisen vuotta sitten, ja pidin kerronnasta ja sen moninaisuudesta erittäin paljon. Jostain syystä teos Totta jäi kuitenkin lukematta. Itse asiassa se odottaa tuossa yöpöydällä vuoroaan.

Hyppäsin siis Pulkkisen toisen teoksen yli suoraan kolmanteen. Vieraan luettuani totesin sen ehkä olleen virhe. Se, mistä pidin Rajassa, oli osittain kadonnut Vieraassa. Tarina itseään etsivästä naispapista sivujuonteineen oli kaunis. Itse en kuitenkaan uponnut tarinaan niin vahvasti kuin olisi pitänyt, jotta olisi tavoittanut sen ahdistuksen tunteen, jota teoksessa kuitenkin selkeästi. Ahdistusta aiheutti itselle pikemminkin kirjan välillä omaan makuuni liian taiteelliseksi heittäytyvä tyylittely tekstin muodoilla ja toistolla.

Kevyttä lukemista Vieraalta ei kannata odottaa, tosin kevyt ei ole muutoinkaan Pulkkisen tyyliä. Jos kuitenkin kaipaat syvemmissä vesissä uimista ja haluat herätellä tarinan moniulotteisuuksia, tämä kirja on sinulle. Eikä Pulkkisen kerronta toki petä nytkään - tarina jää mieleen ja pakottaa ajattelemaan sekä yhteiskuntaa että omaa elämää.

maanantai 25. elokuuta 2014

Kolmen kopla - söpöys varoitus

Ystävien kissa järjesti todellisen yllätyksen kun pyöräytti kolmoset tuossa alkukesästä. Nyt talossa vilistää kolme vauhdikasta karvakorvaa, joista yksi saa hyvän kodin toisaalta ja kaksi jäävät perheeseen pitämään vauhtia yllä. Yksi on mystinen pikimusta, toinen hassunsuloinen kilpikonna ja kolmas aivan emonsa näköinen harmaa kaunotar.
Näille pikkuriiviöille on mennyt hyöty käyttöön Roopen ja Täplän hylätyt lelut ja pentuvaljaat, joilla karvakorvat alkavat opettelemaan narussa kulkemisen ihmeellistä maailmaa ja henkilökunta kärsivällisyyttä ;)




Näin huijataan pennut vieraan vierelle: ruokakuppi sohvalle ;)

Ja välillä käydään emonkin luona syömässä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kirsikkalikööri muhimaan

Kirsikkapuu tosiaan teki tänä vuonna mahdottoman sadon, joka vaati mahdottoman poimintaoperaation, jota seurasi mahdoton kivien poistaminen. Pitkät peukalonkynnet osoittautuivat tässä show'ssa parhaaksi työvälineeksi. Mutta, onneksi kirsikkalikööriä varten kiviä ei tarvinnut poistaa ;)


Kirsikkaliköörin tein Helsingin Sanomien ohjeella:

2 l kirsikoita
1 l sokeria
2 kanelitankoa
2 tähtianista
10 neilikkaa
1 l vaaleaa rommia

Kirsikoiden sekaan lisätään mausteet, sokeri ja rommi. Purkkia sekoitellaan viikon ajan päivittäin, jotta sokeri liukenee nesteeseen. Sen jälkeen purkki jätetään oman onnensa nojaan. Meillä purkki löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Annetaan muhia ja toivotaan parasta ;) Muutaman kuukauden päästä nähdään kuinka hyvin projekti onnistui.


lauantai 16. elokuuta 2014

Kotitekoinen karviaislikööri

Meillä on pihassa yksi vihreä karviaispensas ja yksi pieni punainen. Viime vuonna yritin hieman huonolla menestyksellä tehdä karviaishilloa, ja osa karviaisista taisi mennä huonoksi napostelukipossa, joka unohtui keittiön pöydälle. Kokonaisuutenaan ei siis kovin suuri menestys..

Tänä vuonna siis vuorossa uusi yritys: karviaslikööri. Vihreitä karviaisia tuli tänäkin vuonna runsaasti ja punaisiakin sen verran että niistä sai yhden liköörisatsin muhimaan.



Suurin osa netistä kaivelemista karviaslikööri, ja muista marjalikööri ohjeista, tuntuu noudattelevan samaa kaavaa: noin litra marjoja, viinaa noin 3,5 dl tai niin paljon että marjat peittyvät, ja vaaleaa siirappia noin 3 dl. Omaksi ohjenuorakseni valitsin Riitan puutarha -blogin ohjeen.

Käytin hieman rentoa rannetta alkoholin annostelussa, joten purkkeihin meni varmaan vähän enemmän kuin ohjeissa sanottiin, jotta sain marjat peittymään. Toisaalta marjojakin oli varmaan enemmän. Kahteen purnukkaan laitoin puoli litraa marjoja ja kolmanteen purnukkaan litran. En tiedä, miten tuo puoliksi tyhjä purkki ja siihen jäävä ilmatasku vaikuttaa makuun, mutta kokeillaan. Tällaisena laitoin purkit kaapin alahyllylle pimeään odottamaan noin kuukaudeksi. Sitten lisään siirapin ja unohdan ne kaapin perälle muutamaksi kuukaudeksi. Ehkäpä valmistuvat sopivasti jouluksi pukin konttiin ;)





perjantai 15. elokuuta 2014

Ensimmäinen hiiri!!!

Odotin tarpeeksi kauan terassin kulmilla, ja sitten nappasin sen! Yritin välittömästi viedä saaliini sisälle, mutta mua ei päästetty. Joten leikin vinkulelulla ulkona kunnes se lakkasi vinkumasta. Oli ihan superkivaa. Enkä antanut sitä Roopelle. Se peltohiiri oli mun saalis. Sitten vasta kun kyllästyin eikä lelu enää vinkunut annoin Roopen leikkiä sillä. Kauan se jaksoikin sitä heitellä. Tässä touhussa meni koko päivä, mutta se oli ihan loistava päivä!

Täplä



torstai 14. elokuuta 2014

Kermakosta suolakipoksi

Kesähelteillä suolaa on kulunut. Suosikkini on ruususuola, joka sopii hyvin ripoteltuna vaikkapa salaattiannoksen päälle. Toisena suolana olen käyttänyt sormisuolaa. Koska suolaa tuli nostettua pöytään usein, vaihdoin rumat pahvipurkit ja muovipussit sokerikkoon ja kermakkoon. Ottimeksi tyyliin sopivat kivasti hopealusikat. Kuka sanoi että kermakannua pitää käyttää vain kermakannuna? ;) Nämä hopeiset astiat ovat muuten kirpparilöytö..kiillotusta kaipaisivat tosin.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ei oltu me

Maljakko oli kaatunut ihan itsestään. Ei me olla siihen koskettu. Ihan höpsöä epäillä, että Täplä olisi muka tunkenut tassunsa maljakkoon (vaikka niin joskus onkin käynyt) tai että Roope olisi hypännyt pöydälle liian vauhdikkaasti (mitä tapahtuu joskus).

Ei kai me oltais rikospaikalla näin rennosti, jos oltais aiheutettu tuo vahinko. Ai niin...eihän me saatu olla pöydällä...

Roope & Täplä



tiistai 12. elokuuta 2014

Levitin mun lelut

Kesäloma on loppu..henkilökuntakin meni töihin. Me ollaan taas päivät Roopen kanssa kaksin. En tiedä miten sitä jaksaa. Pitää ottaa runsaasti päiväunia ja tarkkailla ikkunasta. Jotain juttuja pitää kuitenkin keksiä, koska kuulemma meidän blogi palaa nyt kesätauolta. Pitäähän tänne jotain täytettä saada.

Yritin jo keksiä jotain juttuja, ja levitin mun lelut ympäri lattiaa. Mutta sitten nukahdin kesken kaiken. Hmmm..ehkä huomenna sitten...

Täplä

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Lyhyesti kirjasta Tarkoin vartioitu talo

Lukeminen on itselläni vähintäänkin kausiluontoista. En ole koskaan osannut lukea esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, ja töissä luen paljon artikkeleita ja tieteellisiä kirjoja, joten kirjaimet vilahtelevat silmien edessä sen verran usein, ettei suoraan sanottuna iltaisin ole enää jaksanut avata kirjaa. Vaikkakin romaanit ovat aivan erilaisia kuin työtekstit. Mutta matkustaessa kirjoja tulee luettua, ja sitten kun taas innostun lukemisesta löydän itseni nenä kiinni kirjasta ihan arkenakin. Kunnes taas unohdan, että lukeminenhan on ihan kivaa..ailahtelevaa, tiedän ;)

No, mutta yhdellä kesän työmatkoista luin lentokoneessa John Boynen historiallisen romaan Tarkoin vartioitu talo. Teos kuvaa Romanovien viimeisiä vaiheita Venäjällä ennen Neuvostoliiton syntyä. Tarinaa kuljetetaan myös eteenpäin vuosituhannen alusta aina 1980-luvulle asti. Kerronta liikkuu sujuvasti eri aikakausien välillä.

Tarinassa yhdistyvät historian todelliset tapahtumat ja, karukin, todellisuus fiktiiviseen tarinaan nuoren parin elämän alusta sen päättymiseen. Venäjän historia ei ole ollut niin vahvasti oman kiinnostukseni kohteena, kuin esimerkiksi länsi-Euroopan vaiheet, mutta toki koulusta ja opiskeluajoilta muistin pääpiirteittäin Venäjän historian käännekohdat, joista Romanovien aikakauden päätös oli. Teos onnistui herättämään kiinnostuksen uudelleen, tai ehkäpä herättämään sen kokonaisuudessaan. Saatuani teoksen loppuun päädyin etsimään netistä tietoa Romaniveista, jotta voisin erottaa muutaman fiktiivisen kohdan faktasta. Tosin itse haluaisin uskoa mieluummin teoksen tarinaan kuin todellisuuteen.

Kirjan ensimmäinen kappale taustoittaa hyvin tarinan kokonaisuutta. Samalla alku kuitenkin antaa mielestäni hieman väärän kuvan siitä, millaiseksi tarinaksi ja kerronnaksi teos muuttuu edetessään. Suosittelenkin lukemaan avoimin mielin eteenpäin, vaikka alku saattaa tuntua erikoiselta suhteessa takakansitekstiin. Tarina imaisee mukaansa, ja lopulta luin teoksen loppuun yötä myöten. Saatoinpa kuivata myös silmäkulmani loppuun päästyäni.

Tarkoin vartioitu talo

torstai 3. heinäkuuta 2014

Bättre Folk Oulussa (ja kiva arvonta kissaihmisille)

Ensimmäisenä pieni mainos pläjäys: kiva arvonta, käykäähän osallistumassa ;)

arvontakuva

Sitten asiaan :)

Viime viikon lopuksi ajeltiin Ouluun ja sieltä edelleen Hailuotoon Bättre Folk -festareille. Kuten ystäväni sanoi, symppiksimmille festareille. Oli ihan loistava kattaus erilaisia ja tyylisiä artisteja. Suhtauduin pienellä varauksella Samuli Putroon ja Olavi Uusivirtaan, mikä oli täysin turhaa. Putro esiintyi akustisesti yksin ja otti tilanteen ja yleisön täysin haltuun tulkinnallaan ja aitoudellaan. Uusivirralla oli mukanaan vain yksi soittaja ja tunnelma oli loistava. Näissä festareissa oli sitä jotain aitoa :) Jos siis haluat vähän erilaisen kokemuksen, lähde tänne!

Asa, Iisa ja Mirel Wagner olivat myös omia suosikkejani. Hopeajärvi ja Scenes puolestaan eivät iskeneet yhtään.. mutta kaksi päivää viihdyttiin oikein hyvin, ja ensi vuonna toivottavasti uudestaan :)



Varsinainen festarialue oli pieni, samoin kuin esiintymislava. Ja hyvä näin :) Toisella puolella aava meri ja toisella majakka, aika idyllistä. Aidattu alue levittäytyi majakan eteen ja käytössä oli myös pienen hotellin terassi ja wc:t. Alueelle oli roudattu myös pingispöytä, joka oli vapaassa käytössä.


 Persoonallisin juontaja. Finlands Svenskalla ja huumorilla, tilaisuuden luonteeseen sopien. Ei oteta kaikkea niin vakavasti.


Hailuodon rannat ovat todella kauniit. Harmi vain että ilma oli kovin kylmä sinisestä taivaasta huolimatta.



Yövyimme vaunualueella, josta pääsi näppärästi festarialueelle majakalle puupolkua pitkin. Hiekan ja meren ympäröimänä


Hailuotoon matkataan mantereelta lautalla. Matka kesti noin 20 minuuttia ja lautat kulkevat vilkkaimpina aikoina puolen tunnin välein ja muutoin tunnin välein. Lauttarannasta on vielä muutaman kymmenen kilometrin matka tapahtumapaikalle saaren toiseen päähän.








keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Mittanauha paras nauha

Nyt olen itse ollut niin paljon reissun päällä siellä sun täällä, että karvapallojen kanssa touhuaminen on jäänyt kovin vähälle. Mutta kun vetää oikeasta narusta, niin molemmat unohtavat nopeasti että olen poissa ollutkaan :) Täplän ja Roopen tapauksessa oikea naru on mittanauha. Siitä saa parhaat riehunnat ja leikit ikinä. Roopsukka on vaan niin kovin rohmu leikeissään, ja kova ryöstämään leluja Täplältä, että samalla sängyllä nauhan perässä ei kauaa malteta leikkiä. Täplä luovuttaa ja siirtyy katselemaan tilannetta toisaalta.

Kesäloma alkaa ensi viikolla, ensin vielä yhdelle työmatkalle ja siitä suoraan lomareissuun. Roope ja Täplä jäävät isännän kanssa pitämään taloa pystyssä ja kieputtamaan isäntää entistä tiukemmin pikkutassujensa ympärille ;)