Emännän viihdyttämistä

Hetken jo kuvittelin, että onnistuisin välttämään ystäviä ja työkavereita vaivanneen flunssaviruksen, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan viikkokausia. Mutta ei. Viime viikko meni puolipäivää töissä, puolipäivää kotona -tyylillä. Ja tähän päälle piti sitten hankkia oikein kunnon postiontelotulehdus kaikilla mausteilla, joten olen ollut kotona karvapallojen kanssa pari päivää.

Kaikenlaista tyypit ehtivät tekemään yhden päivän aikana, nyt kun olen voinut tarkkailla touhuja sohvalta vaivihkaa. Korvat luimuun ja matto liukuun! Sitten kuuluu kolinaa ja tassujen ropinaa parketilla. Hahaa, hyökkään pahaa aavistamattoman veljen kaulaan! Luiden kolinaa ja kitinää liian rajuista painiliikkeistä. Hmm, emäntä ei ehkä huomaa jos käyn vähän kokeilemassa tapettia tassullani.. Vihaista huutoa sohvalta ja sohvan alla uhmakkaasti heiluva häntä. Mikä tämä on, onko tämä roska, mikä se on, voiko sen syödä, mikä se on, pitäisikö se tappaa, voisin varastaa sen, mikä se on, en varmasti anna sitä siskolle, jaa, se onkin ihan tylsä. Ja niin lattialle tippunut hiuspinni jätettiin paikoilleen.

Edelliseltä Musti ja Mirri reissulta löytyi ovessa roikkuvan kalan lisäksi muutamia muitakin leluja, joista suosikiksi osoittautui höyhenkeppi, jolla leikittiin kauan sohvalla. Sopiva leikki näin saikkupäivälle. Nämä kepit hajoitetaan aivan varmasti, jos ne jättää riehujien armoille, joten tämä keppi pysyy laatikossa ja otetaan vain yhteisiin leikkihetkiin. Noita palloja ei ole muuten tuon kuvan ottamisen jälkeen näkynyt. Ehkäpä ne on kuljetettu pianon alle tai johonkin muualle varmaan piiloon..