Lahjaidea: hernepussit

Tein jälleen pikkumuksulle lahjaksi oikein kunnon nostalgialeluja - hernepusseja ;) Muistan itse päiväkerhoajoista alle kouluikäisenä eri väriset hernepussit, jotka kuuluivat olennaisena osana kaikenlaisiin leikkeihin.

Nämä ovat todella nopeita väkertää ja lisäksi tuntuvat olevan mieleisiä leluja. Tämä yksivuotias, nimikirjaimiltaan P.M., ainakin kovasti heilutteli pussukoita -  toinen toisessa kädessä ja toinen toisessa.

Leikkasin tausta- ja etupalan saman kokoisiksi ja lisäksi taustalle tulevasta kankaasta eteen tulevan aplikoinnin, joka oli siis tässä tapauksessa päivänsankarin nimikirjaimet. Kirjainten taustalle silitin tukikankaan ja ompelin ne tiheällä sikssakilla kiinni etuosaan. Tämän jälkeen taka- ja etuosa neulotaan oikeat puolet vastakkain kiinni toisiinsa - muista jättää johonkin reunaan pieni rako, josta saat ujutettua sisälle kuivatut herneet. Saumat varmistin neulomalla palaset yhteen sekä suoralla ompeleella että sikssakilla, jotta herneet eivät aiheuta ikäviä yllätyksiä kesken leikkien. Laitoin herneitä sen verran että pussukat tuntuivat mukavilta ravistella ja neuloin reiän huolellisesti kiinni. Valmis :)

Kissamaisesti pitkällään

Paikkansa kullakin <3 Mutta yksi asia on yhteinen; tavoitteena on venyttää itsensä mahdollisimman pitkäksi.
Sängystä Roope löytyy yöllä poikittain jaloista, ja Täplä pitkittäin vierestä. Henkilökunnalle jää hyvin vähän tilaa ;)

Lyhyesti kirjasta Vieras

Luin Pulkkisen teoksen Raja parisen vuotta sitten, ja pidin kerronnasta ja sen moninaisuudesta erittäin paljon. Jostain syystä teos Totta jäi kuitenkin lukematta. Itse asiassa se odottaa tuossa yöpöydällä vuoroaan.

Hyppäsin siis Pulkkisen toisen teoksen yli suoraan kolmanteen. Vieraan luettuani totesin sen ehkä olleen virhe. Se, mistä pidin Rajassa, oli osittain kadonnut Vieraassa. Tarina itseään etsivästä naispapista sivujuonteineen oli kaunis. Itse en kuitenkaan uponnut tarinaan niin vahvasti kuin olisi pitänyt, jotta olisi tavoittanut sen ahdistuksen tunteen, jota teoksessa kuitenkin selkeästi. Ahdistusta aiheutti itselle pikemminkin kirjan välillä omaan makuuni liian taiteelliseksi heittäytyvä tyylittely tekstin muodoilla ja toistolla.

Kevyttä lukemista Vieraalta ei kannata odottaa, tosin kevyt ei ole muutoinkaan Pulkkisen tyyliä. Jos kuitenkin kaipaat syvemmissä vesissä uimista ja haluat herätellä tarinan moniulotteisuuksia, tämä kirja on sinulle. Eikä Pulkkisen kerronta toki petä nytkään - tarina jää mieleen ja pakottaa ajattelemaan sekä yhteiskuntaa että omaa elämää.