Mitä muka?

Häh? En kyllä ymmärrä miksi tästä pitää ottaa kuva. Tähän kohtaan paistoi aurinko, joten tietenkin kiipesin paraatipaikalle.

Mekko Ottobre-lehdestä

Tildoille pikkuvaatteita väännettyäni päätin tarttua isompaan urakkaan ompelukerhossa. Kyllä, meillä on muutaman ystävän kesken ompelukerho. Jokaisella on oma projektinsa. Se hetki kerran viikossa tai kahdessa, jolloin ommellaan, askarrellaan tai neulotaan jotain. Kuulumisten vaihtamisen, nuppineulojen, suklaan ja kangaspalojen täydellinen yhdistelmä :) Lisäksi itse saan kipeästi kaipaamiani neuvoja ompeluun.
Itselleni en ole vaatteita kauheasti tehnyt (lue: muutama pieleen mennyt yritys). Mutta nyt päätin tarttua haasteeseen ja väkertää itselleni fiftarityylisen arkimekon. Haaveissa siintää isompi helmainen ja tyylitellympi mekko tulevaisuudessa, mutta koska aikasemminkaan liian ison palan haukkaaminen kerralla ei ole tuottanut tulosta, aloitin OttoBre-lehdestä löytämälläni helpolla mekko-ohjeella. Kankaan hain EuroKankaasta.

Ottobre-lehden olen tilannut kestotilauksena. Mielestäni se on yksi niistä harvoista kaavalehdistä, joissa on oikeasti vain kaavoja eikä sekaan ole sotkettu neulontaohjeita niinkuin lähes kaikissa muissa käsityölehdissä. Ottobre ilmestyy sekä naisten että lastenvaatelehtenä. Ohjeet ovat yleensä selkeästi kirjoitettuja ja kaavat helposti muunneltavia.

Tapan tän tipun

Emäntä kaivoi pääsiäiskoristeiksi kaikenlaisia höyheniä, mutta me Täplän kanssa huolehdittiin siitä, että niitä ei kauaa pöydillä pidetty. Tämä posliinitipu kuitenkin jäi pöydälle kököttämään. Sillä oli höyhen pyrstönä. Oli. Ei ole enää. Vedin tipun hännästä lattialle ja revin pyrstön parhaani mukaan irti. Emäntä ihmetteli kovasti miten posliinitipu kesti käsittelyni hajoamatta palasiksi. Yrittääkö se vihjailla, että mun leikit on jotenkin rajuja?

Roope