Ei oltu me

Maljakko oli kaatunut ihan itsestään. Ei me olla siihen koskettu. Ihan höpsöä epäillä, että Täplä olisi muka tunkenut tassunsa maljakkoon (vaikka niin joskus onkin käynyt) tai että Roope olisi hypännyt pöydälle liian vauhdikkaasti (mitä tapahtuu joskus).

Ei kai me oltais rikospaikalla näin rennosti, jos oltais aiheutettu tuo vahinko. Ai niin...eihän me saatu olla pöydällä...

Roope & Täplä

Levitin mun lelut

Kesäloma on loppu..henkilökuntakin meni töihin. Me ollaan taas päivät Roopen kanssa kaksin. En tiedä miten sitä jaksaa. Pitää ottaa runsaasti päiväunia ja tarkkailla ikkunasta. Jotain juttuja pitää kuitenkin keksiä, koska kuulemma meidän blogi palaa nyt kesätauolta. Pitäähän tänne jotain täytettä saada.

Yritin jo keksiä jotain juttuja, ja levitin mun lelut ympäri lattiaa. Mutta sitten nukahdin kesken kaiken. Hmmm..ehkä huomenna sitten...

Täplä

Lyhyesti kirjasta Tarkoin vartioitu talo

Lukeminen on itselläni vähintäänkin kausiluontoista. En ole koskaan osannut lukea esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, ja töissä luen paljon artikkeleita ja tieteellisiä kirjoja, joten kirjaimet vilahtelevat silmien edessä sen verran usein, ettei suoraan sanottuna iltaisin ole enää jaksanut avata kirjaa. Vaikkakin romaanit ovat aivan erilaisia kuin työtekstit. Mutta matkustaessa kirjoja tulee luettua, ja sitten kun taas innostun lukemisesta löydän itseni nenä kiinni kirjasta ihan arkenakin. Kunnes taas unohdan, että lukeminenhan on ihan kivaa..ailahtelevaa, tiedän ;)

No, mutta yhdellä kesän työmatkoista luin lentokoneessa John Boynen historiallisen romaan Tarkoin vartioitu talo. Teos kuvaa Romanovien viimeisiä vaiheita Venäjällä ennen Neuvostoliiton syntyä. Tarinaa kuljetetaan myös eteenpäin vuosituhannen alusta aina 1980-luvulle asti. Kerronta liikkuu sujuvasti eri aikakausien välillä.

Tarinassa yhdistyvät historian todelliset tapahtumat ja, karukin, todellisuus fiktiiviseen tarinaan nuoren parin elämän alusta sen päättymiseen. Venäjän historia ei ole ollut niin vahvasti oman kiinnostukseni kohteena, kuin esimerkiksi länsi-Euroopan vaiheet, mutta toki koulusta ja opiskeluajoilta muistin pääpiirteittäin Venäjän historian käännekohdat, joista Romanovien aikakauden päätös oli. Teos onnistui herättämään kiinnostuksen uudelleen, tai ehkäpä herättämään sen kokonaisuudessaan. Saatuani teoksen loppuun päädyin etsimään netistä tietoa Romaniveista, jotta voisin erottaa muutaman fiktiivisen kohdan faktasta. Tosin itse haluaisin uskoa mieluummin teoksen tarinaan kuin todellisuuteen.

Kirjan ensimmäinen kappale taustoittaa hyvin tarinan kokonaisuutta. Samalla alku kuitenkin antaa mielestäni hieman väärän kuvan siitä, millaiseksi tarinaksi ja kerronnaksi teos muuttuu edetessään. Suosittelenkin lukemaan avoimin mielin eteenpäin, vaikka alku saattaa tuntua erikoiselta suhteessa takakansitekstiin. Tarina imaisee mukaansa, ja lopulta luin teoksen loppuun yötä myöten. Saatoinpa kuivata myös silmäkulmani loppuun päästyäni.