Nopea trikoohame

Kävin Eurokankaassa pitkästä aikaa shoppailemassa. Kaikenlaisia pirteitä keväisiä värejä oli usealla pöydällä. Innostuinkin ostamaan pari kirjavaa kangasta, joista toisesta tulee hame ja toisesta ehkäpä mekko.

Lisäksi ostin yksivärisen violetin trikoon, josta ajattelin tehdä simppelisti (sana, joka ei yleensä sovi samaan lauseeseen minun ja neulomiseen) lyhyen hameen. Kaavoja kun ei ollut niin leikkasin mallin suoraan vanhasta hameesta. Kenkkuileva saumuri aiheutti ärräpäitä ja haasteita tähän hameeseen, jonka kuvittelin onnistuvan nopeasti ja helposti. Mikä ihme siinä on, että ainakin yritän tehdä jotain trikoosta niin pahanilman pilvi leijuu askarteluhuoneessa ja normaalistikin toimivat asiat lopettavat yhteistyön tekemisen. Lopputuloksena tein vyötärön tavallisen ompelukoneen joustinompeleella. Ja sekin meni vinoon. Mutta, ei anneta sen masentaa. Ainahan tuohon vyötärölle tulee kuitenkin paita päälle :)

Helmaan kieputin ja neuloin kangaspaloista muutaman kukan tuomaan ilmettä perushameeseen.

Kissan työskelyergonomiaa

Minä niin pidän työnteosta tietokoneella. Se on nii-in rentouttavaa, että on ihan pakko heittäytyä selälleen ja oikoa tassuja. Lisäksi sovin hienosti työhuoneen sisustukseen ja maastoudun täydellisesti työpöytään <3

Täplä

ps. Hyvää naistenpäivää! :)

Emännän viihdyttämistä

Hetken jo kuvittelin, että onnistuisin välttämään ystäviä ja työkavereita vaivanneen flunssaviruksen, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan viikkokausia. Mutta ei. Viime viikko meni puolipäivää töissä, puolipäivää kotona -tyylillä. Ja tähän päälle piti sitten hankkia oikein kunnon postiontelotulehdus kaikilla mausteilla, joten olen ollut kotona karvapallojen kanssa pari päivää.

Kaikenlaista tyypit ehtivät tekemään yhden päivän aikana, nyt kun olen voinut tarkkailla touhuja sohvalta vaivihkaa. Korvat luimuun ja matto liukuun! Sitten kuuluu kolinaa ja tassujen ropinaa parketilla. Hahaa, hyökkään pahaa aavistamattoman veljen kaulaan! Luiden kolinaa ja kitinää liian rajuista painiliikkeistä. Hmm, emäntä ei ehkä huomaa jos käyn vähän kokeilemassa tapettia tassullani.. Vihaista huutoa sohvalta ja sohvan alla uhmakkaasti heiluva häntä. Mikä tämä on, onko tämä roska, mikä se on, voiko sen syödä, mikä se on, pitäisikö se tappaa, voisin varastaa sen, mikä se on, en varmasti anna sitä siskolle, jaa, se onkin ihan tylsä. Ja niin lattialle tippunut hiuspinni jätettiin paikoilleen.

Edelliseltä Musti ja Mirri reissulta löytyi ovessa roikkuvan kalan lisäksi muutamia muitakin leluja, joista suosikiksi osoittautui höyhenkeppi, jolla leikittiin kauan sohvalla. Sopiva leikki näin saikkupäivälle. Nämä kepit hajoitetaan aivan varmasti, jos ne jättää riehujien armoille, joten tämä keppi pysyy laatikossa ja otetaan vain yhteisiin leikkihetkiin. Noita palloja ei ole muuten tuon kuvan ottamisen jälkeen näkynyt. Ehkäpä ne on kuljetettu pianon alle tai johonkin muualle varmaan piiloon..